Facebookissa jaetaan yleensä aika innokkaasti erilaisia juttulinkkejä, joita toisinaan klikkailen itsekin auki, jos tarpeeksi kiinnostava otsikko osuu kohdalle. Muutama päivä sitten katseeni osui Iltalehden juttuun, jonka otsikko kertoi lentoemännän käyttäneen 50 000 puntaa "uskomattomaan" muodonmuutokseen, jossa oli ihonvärikin muuttunut radikaalisti. Kauneusleikkaukset ovat tänä päivänä jo aika yleisiä, joten oikeastaan en sen vuoksi klikannut juttua auki, vaikka välillä uteliaisuus voittaakin ja tekee mieli arvioida, onko lopputulos omasta mielestä ollut onnistunut. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, että hyvin harvoin olen mielessäni ajatellut, että kauneusleikkaus olisi tehnyt ihmisestä kauniimman, ellei kyseessä ole ollut jokin vaurio, jonka henkilö on halunnut leikkauksella korjata.
Tässä tapauksessa juttua lukiessa minut valtasi kauhistumisen tunne ja sen jälkeen sääli. Nainen myöntää jutussa, että lähtiessään tavoittelemaan ruskettuneempaa ihonsävyä ruiskeiden avulla, hän ei tiennyt, että lopputuloksesta tulisi näin tumma, jopa musta. Hän myös kertoo, että ajatus rintaimplanteista lähti hänen poikaystävältään, mikä tekee koko jutun vieläkin surullisemmaksi. Toivoisin, ettei kukaan nainen koskaan sortuisi ottamaan silikonirintoja vain siksi, että kumppani toivoo isompia rintoja tyttöystävälleen. Haloo, kuka edes kehtaa ehdottaa puolisolleen sellaista!
 |
Muistan ikuisesti sanat, jotka kuulin 5. luokalla. Olin pesemässä käsiäni, kun samalla luokalla oleva tyttö tuli luokseni ja alkoi katsella itseään peilistä ja sitten minua. Lopulta hän tokaisi varmalla äänellä: "Sun täytyy varmaan aikuisena ottaa silikonit". Kommentti tuntui tottakai pahalta ja iskostui todella syvälle sen ikäisen tytön mieleen. Olen edelleen kaukana Pamela Andersonista, mutta pitäisikö kaikkien isorintaisia ollakaan? Kenen mukaan kauneus määritellään rintavarustuksen koon perusteella?
On toki mahtavaa, että nykypäivänä on mahdollisuus tehdä jotain niille asioille, jotka vaikuttavat omaan itsetuntoon liian paljon ja vaivaavat itseä. Onhan olemassa monia, jotka eivät esimerkiksi rintaimplanttien tai huultentäytön kohdalla ole sortuneet järjettömiin ylilyönteihin tai menneet toimenpiteisiin kumppaninsa taivuttelemana. Ja tottakai sekin on mielipideasia, mikä kenestäkin on yliampuvaa. Tärkeintähän kuitenkin on, että jokaisella on hyvä olla omassa vartalossaan ja tuntee olonsa kauniiksi. Jos kokee tarvitsevansa pieniä korjailuja tai muutoksia tunteakseen olonsa paremmaksi, niin onhan jokaisella oikeus päättää omasta vartalostaan. Minä kuitenkin jättäisin asian hautumaan mieleen tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta toimenpidettä ei ala katua jälkikäteen.
 |
Myönnän, että vielä alle parikymppisenä ja hieman sen jälkeenkin mielessäni pyöri monesti ajatus siitä, että haluan isommat rinnat. Silloin se tuntui jopa ainoalta ratkaisulta siihen, että voisin olla sinut itseni kanssa. Nyt kolmekymppisenä ajatusmaailmani on kuitenkin (onneksi) muuttunut. Uskon, että kauneus kumpuaa myös siitä, että on sinut itsensä kanssa. Ja se on sitä kauneutta, johon haluan ihonhoitopurkkien käytön ohessa pyrkiä. Täytyy silti myöntää, että jos minulle joskus siunaantuu lapsia ja rintojeni tilalla on imetyksen jälkeen "tyhjät patalaput", saatan harkita leikkausta uudelleen. Nyt olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, etten aikoinani tehnyt päätöstä toimenpiteestä, jota olisin saattanut nyt katua pahastikin.
 |
En tuomitse ihmisiä, jotka menevät kauneusleikkauksiin tai turvautuvat muihin pientoimenpiteisiin, koska jokaisella on siihen omat syynsä. Jokainen meistä elää omassa vartalossaan ja omien tuntemustensa kanssa. Vaikka joku sanoisi toiselle, että hän on kaunis ja kelpaa sellaisena kuin on, mutta kehun kuulija ei itse usko sitä, ei sanoilla ole merkitystä. Riittävyyden ja hyväksynnän tunteen itseään kohtaan pitää kummuta itsestä. Jos tuntee, että elämänlaatu kasvaa merkittävästi jonkin toimenpiteen jälkeen, toki kauneusleikkausta voi harkita. Mutta päätöstä kannattaa todella pohtia riittävän pitkään. Sillä joskus käy niin, että ne riittämättömänä tai "virheenä" itsessäsi näkemäsi asiat muuttuvat myös oman katseesi alla persoonallisiksi ja kauniiksi. Saatat jopa huomata, että alat pitää jostain piirteestä, jonka olet vuosia halunnut itsessäsi muuttaa.
Oma neuvoni siis on, että kauneusleikkausten suhteen ei kannata olla niin spontaani, vaikka muuten olisikin tottunut tekemään elämässä nopeita päätöksiä tunteiden perusteella - kuten olen itsekin tehnyt. Silläkin uhalla, että joku ajattelee tämän lässynlää-lopetuksena, meistä jokainen on oikeasti uniikki oma itsensä ja suurin kauneus kumpuaa sisältäpäin! Täydellisin barbinukkekin on ruma, jos persoonallisuus on ilkeä ja omahyväinen. Vai mitä mieltä te olette?
Oletteko te koskaan harkinneet kauneusleikkauksia? Onko ajatus poistunut mielestänne ajan kuluessa vai oletteko lopulta toteuttaneet toimenpiteen? Mitä mieltä ylipäätään olette kauneusleikkauksista, kertokaahan rohkeasti.
Olisi mahtavaa kuulla ajatuksianne aiheesta. Mielipiteitä on varmasti monia!
Kuvat otettu viime kesän USA:n matkallani.
