Kun viime viikolla istahdin joogatunnilla matolleni, huomasin vieressäni naisen, jolla oli täydelliset poskipäät. Hieman ylempänä kasvoja kehystivät kulmakarvat - nekin täydellisen symmetriset. Ripset olivat siististi rivissä kuin parhaassa ripsivärimainoksessa, huulet täyteläisiksi muotoillut ja iho kimmoisa. Nainen oli muutenkin solakassa kunnossa ja tiukat joogavaatteet korostivat entisestään hoikkaa olemusta.

Huolimatta siitä, että kasvot muistuttivat mallinukkea, naisen iho oli muualta jo rypistynyt. Käsivarret ja kaula kertoivat naisen iän olevan 60 vuoden lukemissa. Mietin mielessäni, mikä oli saanut naisen turvautumaan niin moniin esteettisiin toimenpiteisiin. Täydellisyyden tavoittelu? Ikuinen nuoruus? Vaiko nykypäivän kauneusihanteet, jotka kannustavat meitä kaikkia hankkimaan huuliin muhkeutta ja muotoilemaan kasvojen piirteitä niin, että olisimme sitä samaa muottia, mitä Instagram on pullollaan.





Kun harkitsin kauneusleikkauksia 


Oli aika, jolloin minäkin halusin muhkeammat huulet ja enemmän täytettä rintavarustukseen. Nykyään olen iloinen siitä, etteivät kaksikymppisen Mian toiveet koskaan edenneet toteutumiseen asti. Kolmekympin toisen puolen olen jopa jollain tapaa "ylpeä" luonnollisuudestani, vaikka tuntuukin, etten aina kuulu joukkoon - ei pelkästään ulkonäön osalta, vaan muutenkin.

Painotan, etten edelleenkään tuomitse kauneusleikkauksia tai esteettisiä toimenpiteitä. Mielestäni jokaisella tulee olla päätösvalta omasta vartalostaan. Se, mikä toisesta tuntuu hyvältä, ei välttämättä sovi omiin valintoihin, mutta ei sen tarvitsekaan sopia. Meillä jokaisella on omat ihanteemme kauneudesta. 

Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ulkoinen kauneus symmetrisine kasvonpiirteineen ei vedä vertoja sisäiselle kauneudelle. Klisee, mutta totta. 

Olen monesti törmännyt ihmisiin, joita olen pitänyt ulkoisesti kauniina, mutta heidän käytöksensä on saattanut seuraavassa hetkessä saada heidät tipahtamaan kauneus-korokkeelta alas. Tämän on saattanut tehdä liian ylpeä tai alentava käytös muita kohtaan. 

Myönnän, että ulkonäössäni on asioita, jotka minua tälläkin hetkellä vaivaavat. Yritäkin kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että ei ole toista minua. Luonteeni ja sisimpäni tekevät minusta minut. Kauneusleikkaukset eivät koskaan pysty kaunistamaan sisimpää, sen voi meistä jokainen tehdä vain itse.


Aiheesta lisää seuraavissa postauksissa:




Mitä mieltä sinä olet: Tekevätkö kauneusleikkaukset ihmisestä kauniimman? 
Oletko itse harkinnut esteettisiä toimenpiteitä tai ollut sellaisessa? 

Saa kommentoida myös anonyymisti.












4 kommenttia:

  1. Mun mielestä kauneusleikkaukset varsinkin huulissa ja rinnoissa on vähän niinkuin "last season". Tulee mieleen joku ysärivillitys eikä oikein sovi kenellekään, harvoin näyttävät luonnollisilta tai niitä luonnollisia ei luonnollisesti huomaa. Ihmettelen miten me fiksut ihmiset olemme niin keskittyneet ulkoisiin seikkoihin, instapimujen Dubain-matkojen kuvien pläräilyyn. Tuntuu, että todelliset ihmisen sankariteot ja selviytymistarinat sekä kaikki ihmismielen ihmeellisyys kuin luonnon ja avaruuden miljoonat ihmeet jäävät tälläisen ihmisen itsensä luoman kuplan varjoon. Missä menee terve raja tässäkään asiassa, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin olisi vaan hyvä juttu, jos huultentäyttö ja "silarit" alkaisi olemaan ysärivillitykseen verrattavissa ja "poissa muodista". Rintaleikkaukset sitä jo osaltaan varmasti onkin, mutta huultentäyttö tuntuu edelleen olevan liiankin suosittua. Ainakin viime lokakuun I love me -messuilla törmäsin tosi moneen parikymppiseen, joista näki selvästi, että oli käyty ottamassa täytettä huuliin. Eikä siinä mitään, jokainen tosiaan tekee vartalolleen mitä tahtoo, mutta siinä vaiheessa kun joku asia alkaa olemaan "uusi normaali", se alkaa vähän jo pelottaa. Tuntuu, että tänä päivänä, jos sanoo, ettei ole käynyt missään esteettisessä toimenpiteessä on outo, vaikka joskus aikoinaan se olisi toisinpäin...

      Hassua, että mainitsit juuri Dubain, koska itsehän olin siellä juuri pari viikkoa sitten ystävän kanssa käymässä. Mutta kuljin puolet ajassa verkkareissa, koska ne vaan oli niin mukavat :D Se siitä "joukkoon sopimisesta". Mutta joo, kukin tavallaan :)

      Kiitos vielä kommentistasi! Tosi kiva kuulla ajatuksia aiheesta.

      Poista
  2. Jokainen tekee kuten parhaaksi itse katsoo, mutta ainakaan automaattisesti kenestäkään ei tule kauniimpaa kauneusleikkausten avulla, sillä kauneus lähtee mulla itselläni tosi paljon ihan jo sisäisistä asioista. Ihminen voi olla ulkonäöllisesti täysin "kauneusihanteiden" mukainen, mutta jos luonne on täyttä kuraa niin eipä se ulkoinen kauneus mun silmissä kanna kovin pitkälle riippumatta siitä, onko ihminen käynyt kauneusleikkauksissa vai ei.

    Paljonhan näissä leikkauksissa käyneet sanoo sitä, että leikkaukset on kohottaneet itsetuntoa, mikä sinänsä saattaa näkyä paljon myös ulospäin. Itseään häpeävä ihminen kun ei ns. kanna itseään samalla tavalla kuin sellainen, joka on omaan itseensä tyytyväinen. Ja joillekin se tyytyväisyys tulee sitten siitä, että saa ne huulet täytettyä tai rinnat suurennettua. Tavallaanhan se on hieman surullista, että ihminen ei voi olla itseensä tyytyväinen ilman kauneuskirurgiaa, mutta toisaalta eipä se muilta ole pois ja pääasia on, että jokainen itse on tyytyväinen :) Noikin on kuitenkin asioita, joita tarvittaessa pystyy varmasti aika pitkälle työstämään myös ilman, että täytyy turvautua kirurgin veitseen, mutta kuten sanottu, jokainen tyylillään.

    Mä olen itse monessakin suhteessa tyytymätön omaan ulkonäkööni, mutta kauneuskirurgia ei ole koskaan käynyt edes mielessä enkä koe mitään huultentäyttöä tms. ollenkaan omaksi jutukseni. Täytyy vain koitta hyväksyä itsensä tällaisena ja tehdä tarvittaessa niitä muutoksia, joita itse ulkonäössään pystyy tekemään :)

    VastaaPoista
  3. Hip hei Miia, hieno teksti. Minusta me naiset (ja ihmiset yleensäkin) saamme myös ylpeästi kertoa sen, jos arvostamme luonnollisuutta. Ei se ole asia, mitä ei saisi sanoa tai mitä pitää ikään kuin selitellä. Se on ihan yhtä hyvä mielipide kuin kaikki muutkin. Minä en oo koskaan ajatellut tekeväni itselleni mitään, uskon sen johtuvan siitä, kun minulla on niin hyvä itsetunto. Juurikin tuo mitä tuossa kirjoitat, että minä olen ainutlaatuinen omana itsenäni, miksi haluaisin olla mitään muuta?

    Tottakai itseään voi kehittää, esimerkiksi käyttäytymistään, toimintamallejaan ja vaikkapa kuntoilla kiinteämpää vartaloa. Mutta se, että ostaa kaiken valmiina, se ei edistä meitä ihmisinä mihinkään suuntaan. Aina tulee toinen asia, mikä pitäisi rahalla saada kuntoon. Se on loputon suo. Enkä usko, että ihmisen sisin siinä voi yhtään paremmin.

    VastaaPoista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!