Seuraa sähköpostitse




Lähes 33 vuoden aikana elämä on tarjonnut minulle vuoristoradan kaltaisia seikkailuita. Välillä on naurettu ilosta, joka on tuntunut sydämen pohjassa saakka. Sitten taas itketty karvaasta pettymyksestä tai odottamattomasta surusta. Myrskyjä on ollut enemmän kuin olisin toivonut, mutta silti elämä on myös näyttänyt kauneimpia puoliaan silloin, kun en olisi niitä osannut odottaa. Kuin muistuttaakseen, että kaikki koettu on vain elämää. Toisinaan arvaamatonta, mutta lopulta niin kaunista iloineen ja suruineen. 


Elämällä on oma aikataulunsa


Yksi elämän tärkeistä opetuksista, josta se kerta toisensa jälkeen jaksaa muistuttaa, on se, että sillä on oma aikataulunsa. Kaikki ei aina etene niinkuin itse haluaisi eikä varsinkaan itse toivomassaan aikataulussa. Kun joku ovi edessä sulkeutuu, voi tuntua vaikealta ajatella, että toinen ovi odottaa jossain avoimena. Se, josta sinun kuuluukin astella sisään. 

Osa ajattelee olevansa tiettyyn ikään mennessä naimisissa tai perustavansa perheen, mutta elämä päättää toisin. Toiset taas kokevat uhranneensa vuosia elämästään vääränlaisen parisuhteen loukussa, josta rohkeus lähtemiseen tuntuu vieneen elämästä liian monta vuotta. Sitten ovat he, jotka päättävät tehdä työurallaan täysikäännöksen vuosien jälkeen ja ottaa suunnan sinne, jota kohti sydän on hiljaa kuiskutellut jo pidempään. Kaikilla meillä on oma tarinamme. Sellainen kuin sen kuuluukin olla.





Elämän aikataulu voi tuntua kohtuuttoman hitaalta ja suunta joskus jopa väärältä. Mikään ei kuitenkaan ole turhaa. Jokaisen ajanjakson on tarkoitus antaa jotain, mistä on hyötyä myöhemmässä vaiheessa. Joskus ajanjakso antaa, joskus se raivaa pois jotain sellaista, mikä ei tulevaisuuteen enää kuulu. Siksi raskainakin hetkinä olisi hyvä pitää mielessä, että kirouskin voi osoittautua myöhemmin siunaukseksi, kun päämäärä lopulta valkenee. 


Kaikkien ihmisten ei ole tarkoitus kulkea rinnallasi koko matkaa


Jokaisella meillä on elämässä ihmisiä, jotka ovat kuuluneet tiiviiksi osaksi elämäämme. On ystäviä, läheisiä, rakkaita. Jotkut kohtaamiset ovat saattaneet olla lyhyitä, mutta sitäkin merkityksellisempiä. Etenkin rakkaimmistaan haluaisi pitää kiinni aina ja ikuisesti. Irtipäästäminen sattuu eikä sen tarkoitusta aina ymmärrä. Joskus menetyksen mukanaan tuoma suru voi viedä niin syvälle aallokoihin, että hetkittäin voi jopa tuntea hukkuvansa. 

On kuitenkin selvää, että kaikkien ei ole tarkoitus kulkea rinnallamme koko matkaa. He pysyvät siinä sen aikaa, kun elämä on suunnitellut. Ja vaikka he poistuisivat, merkitys kohtaamisesta säilyy aina. Se antoi jotain, muutti jotain tai opetti uutta. Sillä oli tarkoitus.


Mekko: Gerry Weber Fall Collection 2020 *saatu osana yhteistyötä / Korut: Taigakoru


Täydellistä elämää ei ole olemassa


Niin moni meistä sortuu kerta toisensa jälkeen samaan: tavoittelemaan sellaista, mitä ei ole olemassa. Saatamme sosiaalisen median luoman kiiltokuvamaisen kuvan myötä erehtyä uskomaan, että meidän tulisi jaksaa enemmän, olla enemmän, tehdä enemmän. Se yllyttää tavoittelemaan sellaista, mikä todellisuudessa on sosiaalisen median luoma illuusio. Harhakuva, jota ei edes ole olemassa ja jonka tavoittelu lopulta vain uuvuttaa.

Täydellistä elämää ei ole olemassa. Täydellisyyttä ei ole olemassa. On vain erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja elää. Erilaisia elämäntarinoita, joihin jokaiseen kuuluu iloa, surua ja pettymyksiä. Kaikkea sitä ulkopuolinen ei kuitenkaan näe. Kipu ja tuska piilotetaan usein pinnan alle, eivätkä sitä välttämättä huomaa lähimmätkään ihmiset, jos sen hautaa oikein syvälle. Jokaisella meillä on silti omat oppituntimme, se on varmaa.


Luotetaan siis elämän aikatauluun, uskalletaan tarvittaessa päästää irti, vaikka sattuisi, ja keskitytään elämään elämää omalla tavallamme - vertaamatta sellaiseen, mitä ei ole olemassa.


Uskotko sinäkin näihin vai ajatteletko asioista toisin? 












Ei kommentteja

Jokainen kommentti ilahduttaa!