Seuraa sähköpostitse


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - BACK ON TRACK


Ihmisillä on monenlaisia huonoja tapoja. Viininjuonti, herkuttelu ja muut vastaavat ovat asia erikseen, joista en itse alkaisi edes kiistelemään. Mutta se yksi, johon syyllistyn jatkuvasti ja joka saa minut voimaan pahoin joka ainoa kerta, on muihin vertaaminen.

Totuus nimittäin on, että minä vertaan jatkuvasti itseäni muihin. Nykypäivän maailmassa se on liiankin helppoa, koska sitä hallitsee sellainen kuningatar, jota ei vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani ollut. Tuo pahis - välillä hyviksen asussa - on sosiaalinen media. Asia, joka tekee monista asioista tänä päivänä helpompaa, mutta samalla myös vaikeampaa, ahdistavampaa ja tuskaisempaa.




Ehkä siksi välillä unelmoin, että olisin saanut elää nuoruuteni 80-luvulla - sen sijaan, että synnyin vasta silloin. Olkatoppauksia ja sinisiä luomivärejä en niinkään haikaile, mutta se rennompi ilmapiiri Charlien enkelimäiseen tyyliin, jossa kukaan ei seurannut muita somessa, sitä kaipaan. Silloin ei ollut Instagramia tai Tindereitä. Istuttiin huolettomasti Mustangin kyydissä tukka hulmuten, kulmakarvat luonnontilassa. Radiossa soi Whitesnake, Def Leppard tai Belinda Carlisle. Muiden elämänmenoa pystyi vain arvailemaan, koska siitä ei tiedotettu somessa. Et tiennyt, milloin viereisen kylän Marja lähti palmupuiden alle. Marjan ongelmista Keijon kanssa ei tullut ilmoitusta Facebookiin, joka tiedotti suhteen tilan olevan "vaikeasti selitettävissä". Etkä tiennyt sitäkään, jos Marja kävi Virossa hakemassa kohennusta ulkonäköönsä, ellei hän kertonut sitä sinulle kirjeitse tai rimpauttanut ja pyytänyt kahville.

Ehkä olen vain kateellinen, ettei oma rintavarustukseni ole samaa tasoa Instagramin feediin ilmestyvien naisten kanssa. Etten näytä Baywatch-mallilta bikineissä. Vai olenko? Selvää kuitenkin on, että vertaan itseäni heihin. Jopa huomaamattani. Tapa, jonka haluaisin pysyvästi laittaa offline-tilaan.





Itsensä vertaaminen muihin on kuitenkin yllättävän yleistä, ja tiedän, etten ole siinä ainoa. Tiedän, että on muitakin, joita edes pikkuisen kirpaisee, kun joku lähtee lomille ja laittaa itsestään kuvan aurinkoiselta hiekkarannalta, samaan aikaan kun itse olet jumissa sateisessa Suomessa. Tai kun samaa luokkaa käynyt Seija kertoo ylennyksestään ja Tiina saa kolmannen lapsen ja tiedottaa samalla talonrakennuspuuhien etenemisestä. Sitä tulee haluamattaankin heijastaneeksi kaiken omaan elämäänsä ja miettineeksi, pitäisikö itsekin olla jo pidemmällä. Samaan aikaan Tiina saattaa kuitenkin seurata minun Instagramiani ja ajatella, että elämäni on "ihanan helppoa" verrattuna talonrakennusurakan tuomiin jatkuviin ongelmiin, joista taistellaan samalla kun pieni lapsi valvottaa yöt. Seijan elämässä taas ylennyksen taakse voi kätkeytyä jatkuva yksinäisyys ja tunne siitä, että elämässä on vain työ. Muu tuntuu tyhjältä. Tiedämmekö siis kuitenkaan, miten asiat todellisuudessa ovat? Vertaammeko itseämme sellaiseen, mitä ei ole edes olemassa?


Kuvat: Charlotta Eve, edit: minä

Sanotaan, että asiat, jotka eivät tunnu hyvältä ja joista ei ole mitään hyötyä, on syytä lopettaa. Vertaaminen on sellainen asia. Parhaassa tapauksessa se voi motivoida, mutta suureksi osaksi siitä ei ole mitään hyötyä. Paitsi silloin, kun Merja kertoo Facebookissa raskaasta avioerosta ja elät itse onnellisena parisuhteessa. Jos se saa silloin tuntemaan olosi kiitollisemmaksi, hyvä niin. Muussa tapauksessa on parasta muistaa, että some on välillä täyttä satua ja sen taakse kätkeytyy niin paljon muutakin kuin miltä ulospäin näyttää. Sen taakse kätkeytyy todellinen elämä. Ja se ei varmasti ole palmupuita, täydellisiä bikinivartaloita tai unelmaista perhe-elämää - ei ainakaan joka päivä.


Back on Track & Ystävänpäivän arvonta 

Hyvinvointituotteistaan tuttu Back on Track on monelle blogiani pidempään seuranneille varmasti jo joiltain osin tuttu, sillä brändin vaatteita on nähty ylläni useampaan kertaan viimeisen kahden vuoden aikana. Kuvissa oleva Madison takki ja muut asusteet olivat esillä jo viime postauksessa, ja luottohousuiksi muodostuneet Arwen housut ovat näkyneet myös lukuisia kertoja blogissa. Niitä käytän ylivoimaisesti arjessakin eniten, ja siksi olen hankkinut housuja useammat kaappiini. 

Yhteistyössä Back on Trackin kanssa haluankin nyt ilahduttaa yhtä blogini lukijaa ja hänen ystäväänsä valitsemallaan pipolla, jossa on hyödynnetty Back on Trackin kuuluisaa Iontex -mineraalikangasta. Materiaalin lämmittävyyden todella huomaa käytössä, sillä se pitää lämpimänä kylmälläkin kelillä mineraalikankaan heijastaessa kehonlämpöä takaisin pitkäaaltoisena lämpösäteilynä, mikä taas kiihdyttää tehokkaasti verenkiertoa. Madison takin vuoressa on myös hyödynnetty samaa mineraalikangasta, ja takki onkin pitänyt lämpimänä myös pakkaspäivinä, vaikka keveältä saattaa ulospäin näyttääkin. 


Arvontaan voit osallistua Instagramissa seuraavasti:

  1. Vieraile Back on Trackin nettisivuilla ja valitse sieltä itsellesi sopivin pipo ja väri:
    Rose pipo (minulla kuvassa viininpunaisena)
  2. Kommentoi Instagram-postausta ja kerro pipovalintasi sekä tägää mukaan ystäviäsi, joita haluaisit ilahduttaa uudella lämpimällä pipolla! 

Arvontaan on aikaa osallistua 25.2.2020 saakka. 


Herättääkö aihe teissä muissa jotain ajatuksia? Sorrutko sinä välillä vertaamaan itseäsi muihin?












1 kommentti:

  1. No kyllähän kerta kaikkiaan some-aika ja jatkuva ns. esillä oleminen saavat vertaamaan muihin vielä kahta kauheammin kuin ennen! Muilla on parempi kroppa, kauniimmat kuvat, upeammin puetut lapset ja hienommat postaukset. Sitten sitä herää ajatuksistaan siihen, että apua, mikä on oikeasti tärkeää, nuo kaikki asiat ovat niin pintaa, millä ei ole merkitystä. Siitä kuinka hyvin ihmisten perhe-elämä, työt ja henkinen hyvinvointi ovat tolalla ei yleensä saa otetta somen kautta ja sitten tulee vertailtua ulkoisia lähtökohtia, joilla ei pitäisi oikeasti olla niin paljon painoarvoa.

    Hyvää loppuviikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa!