Kirja arvostelukappale / Postaus sis. *mainoslinkin

Vuosien jälkeen olen taas rakastunut. Antanut kirjojen imaista itseni siihen maailmaan, mihin kannet avattuaan voi kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä. Yhä useampana iltana huomaan, että valitsen ennemmin lukemisen kuin television kirkkaana välkkyvät valot ja Netflixin. Kirjoissa on jotain niin tuttua. Lukeminen oli jo lapsuudessani rakas harrastus, se toinen maailma, johon mielelläni katosin. On ollut ilo löytää rakkaus lukemiseen uudelleen.



Suvi Ratinen: Matkaystävä (Otava, 2019)

Helmikuun kirjaksi valikoitui tammikuun tapaan esikoisteos ja jälleen kotimainen sellainen, mutta genreltään täysin erilainen. Otavan kustantama Matkaystävä on Suvi Ratisen koskettava, hauska ja ajatuksia herättävä esikoisromaani lestadiolaisyhteisössä kasvamisesta ja siitä irrottautumisesta. Halusta sulautua joukkoon, olla kuten muutkin. 

Me emme käy siellä missä maailmanlapset viihtyvät, kussa pilkkaajat istuvat, seuroissa sanotaan. Ja me kaikki kyllä tiedämme vallan hyvin mitä ne sellaiset paikat ovat: elokuvateatterit, ravintolat, baarit ja kaikki missä humalaiset kokoontuvat.
Mutta minä haluaisin oppia tuntemaan Tätä Maailmaa.
Se tuntuu kuitenkin autiolta ja hiljaiselta, typötyhjältä ja pimeältä. 
Kunnes painan Kinokeskuksen konehuoneesta valot päälle.  ---  Entä jos en olisikaan vain siivoamassa täällä? Jos kaikilla penkeillä istuttaisiin, ja minäkin katsoisin elokuvaa toisten keskellä.

Suvi Ratinen kuvaa hienosti sitä löytöretkeä, joka meistä jokaisen on omassa elämässään tehtävä, löytääkseen oman paikkansa maailmassa - oli lähtökohdat mitkä tahansa. Välillä mennään virran mukana, sitten irrottaudutaan etsien omaa tietä, matkaystävien vaihtuessa vierellä. Häpeältä ja yksinäisyydeltä ei elämässä vältytä, mutta oma polun etsimiseen kuuluvat nekin. Yhtä lailla kuin epävarmat ajatukset tulevaisuudesta matkan aikana.

Latelen kahvikuppeja pesukoreihin ylösalaisin. Kuppien pohjissa lukee Arabia Arctica. Esipesaisen ne ylhäältä roikkuvalla suihkuharjalla. Vesi roiskahtelee. Minulla on punainen vahakankainen esiliina. Se suojaa roiskeilta. Tämän vuoden loppuun eläisin vielä niin kuin aina ennenkin. Sitten lähtisin. Suorittaisin loppuun roolini, jonka kyllä osaan.




Kirja alkaa tilanteesta, jossa päähenkilönä oleva nuori nainen on jo aloittanut uuden elämänsä ja yrittänyt karistaa lestadiolaisjuurensa. Entisen luokkakaverin katoaminen tuo kuitenkin pitkään piilottelemat muistot mieleen, ajat lapsuudesta ja turvatusta elämänpiiristä. Alkuun kirjan kerronta etenee varsin leppoisasti lapsuuden, nuoruuden ja nykyisyyden välillä vaihdellen. Vähän kuin katsoisi jotain hyväntuulista draamaelokuvaa ajanvietteenä. Kun päästään yli puolenvälin, hyväntuulinen draama alkaa saada syvyyttä, tosielämään perustuvan leiman, jopa haikean sellaisen. 

Huomaan eläväni päähenkilön mukana eri vaiheita, miettiväni mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja muuttuu loppua kohden entistä kiinnostavammaksi. Mieleeni tulee lapsuudenkotini naapurissa asunut lestadiolaisperhe. Empatia päähenkilöä kohtaan herää ja halu auttaa kasvaa. Muistan, miten vaikeaa joukkoon sulautuminen onkaan. Ja miten vahva se tunne voi olla, kun ei toivoisi mitään muuta kuin olevansa tavallinen suomalainen ihminen, tavallisesta suomalaisesta perheestä, ilman minkäänlaista taakkaa mukanaan. Koen samaistumista, vaikkakaan en uskonnollisten asioiden osalta.

Kirja käynnistyi hitaasti, enkä odottanut siltä paljoa, mutta loppujen lopuksi pidin siitä yllättävän paljon. Viimeisen sivun käännettyäni jäinkin miettimään, mitä päähenkilölle kuuluu nyt. Se tuskin selviää, mutta mikäli Suvi Ratiselta ilmestyy tulevaisuudessa toinen kirja, aion ehdottomasti lukea myös sen. Suosittelen lämmöllä Matkaystävää elämänmakuisten, humorististen ja koskettavien tarinoiden ystäville.

Kirja löytyy myös Adlibrikseltä:




Miltäs kuukauden kirjavalinta vaikuttaa? Pidättekö vastaavanlaisista elämänmakuisista kirjoista?













4 kommenttia:

  1. Todentuntuiset tai oikeisiin tapahtumiin perustuvat kirjat kiinnostavat. Minulla on vielä taipumus kuvitella kuin elokuvana lukemani kirja. Kerran kävi niin, että olin yhden kirjan päähenkilön kuvitellut aivan toisen näköiseksi kun lopulta hänet kuvailtiin, ja huh mikä homma oli saada mieli muuttamaan henkilön ulkonäkö oikeanlaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin tuon tunteen, mullakin kirja muuttuu päässä elokuvaksi :D Ehkä sen takia lukeminen onkin niin mielenkiintoista ja päihittää jopa sen Netflixin toisinaan. Samoin kuvittelen päähenkilöt tietyn näköisiksi ja se tulee jotenkin ihan itsestään, kun elokuva alkaa pyöriä päässä sivuja käännellessä :) Tositarinoihin perustuvat kirjat on kyllä tosi mielenkiintoisia just siksi, kun tietää, että ne ei ole pelkkää fiktiota, vaan oikeasti jossain määrin tapahtunut jollekin. Mulle se ainakin tekee kirjasta vielä kiinnostavamman.

      Poista
  2. Minua kiinnostaa Outin lailla omaelämänkerrat tai oikeisiin tapahtumiin perustuvat teokset. Ootan sormet syyhyten tämän kevään esikoisteosta "Nimi jolla kutsutaan öisin", joka kertoo pelialasta ja homoseksuaalisuudesta Kiinassa nuoren naisen kertomana. Tuossa Matkaystävässä on mielenkiintoinen kansi, odotin jotenkin erilaista sisältöä kuin kuvailemasi. Itse olen kanssa kasvanut lähellä hyvin uskonnollisia taustoja ja taustoista olevia henkilöitä, joten ehkä pitää lisää lukulistalle (ainakin selailu) tuo kappale!

    xx Laura / Laura Loukola Beauty Blog

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuosta kannesta ei kyllä heti osaisi arvata millainen kirjan sisältö on, ellei oikein ala miettimällä miettimään vertauksia eksyneestä lampaasta :) Joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja! Törmäsin muuten myös tuohon "Nimi jolla kutsutaan öisin", kun selailin tulevia lanseerauksia. Toistaiseksi jäi mulla vähän etäiseksi, mutta saapa nähdä, tuleeko tartuttua myöhemmin. Nyt on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja luettavana, että täytyy vähän priorisoida :D

      Poista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!