Mekko My Olsson / *saatu osana yhteistyötä 


Olen viime aikoina havahtunut useamman kerran siihen, että pelko elämän lipumisesta ohi hiipii hiljaa huomaamatta mieleeni. Surunsekaisissa ajatuksissa saatan iltahämärällä miettiä, miten rajallista elämä onkaan ja kuinka nopeasti aika kuluu. Mitä jos en ehdikään tehdä kaikkea, mitä elämältä haluaisin?


Elämän rajallisuus ja pelko siitä, että elämä lipuu ohi


Tavallaan suren mennyttä. Sitä, että olisin voinut isoäitini viimeisinä vuosina matkustaa enemmän Pohjanmaalle ja viettää enemmän aikaa Fammon kanssa myös kasvotusten, enkä vain puhelimessa puhuen. Sitä, että sisimmässäni tiesin, etten saisi pitää isovanhempiani ikuisesti (en ketään heistä), mutta en kuitenkaan osannut pysähtyä tarpeeksi niihin hetkiin, kun olimme yhdessä ja nauroimme. Tai ehkä pysähdyinkin, mutta ne hetket menivät silti liian nopeasti. Eilen olin parikymppinen, nyt kuljen kohti neljääkymmentä. Mihin kaikki aika katosi?




Sama koskee nykyhetkeä. Liian usein havahdun siihen, että yksi viikko on taas mennyt ohitse. Yksi kuukausi kului tuosta noin vain. Kesä kului noin vain. Vastahan se alkoi, ja yhtäkkiä joulu tekee taas tuloaan. Aika kuluu kuin hiekka tiimalasissa, eikä tiimalasia voi asettaa vaaka-asentoon, kuten peli-illoissa, kun haluaa pitää tauon. Elämää ei voi laittaa tauolle.





Koronaepidemia on ollut osaltaan ravisuttava, herättelevä ja pysäyttävä kokemus. Se on muistuttanut, ettei mikään ole varmaa ja asiat saattavat muuttua minä hetkenä hyvänsä. Kuinka moni meistä tiesikään, että maaliskuussa 2020 alkanut poikkeuksellinen aikakausi kestäisi pari vuotta ja sen rippeet ulottuisivat vuodelle 2022 - ehkä pidemmällekin? Emme voi tietää, mitä kaikkea se tulee elintavoissamme ja yhteiskunnassa lopulta muuttamaan. Luultavasti moniakin asioita. 


Asioiden arvon ymmärtää usein vasta kun ne menettää


Tärkein asia, jonka toivon poikkeusaikojen muuttavan (ja ehkä jo muuttaneen), on kuitenkin se, että oppisimme todella arvostamaan elämää ja kaikkia niitä etuoikeuksia, joita meillä oikeasti on - koska niitä on paljon. Asioiden arvon ymmärtää usein vasta, kun ne menettää. Kulunut klisee on kiillottanut arvonsa koronan aikana moninkertaiseksi. Jos ja kun meillä on taas mahdollisuus tehdä niitä asioita, mitä ennen, muistammeko olla pitämättä niitä itsestäänselvyytenä? Muistammeko olla pitämättä aikaa, elämää ja arkea itsestäänselvyytenä?

Oli kyse sitten arjen asioista tai läheisistä ihmisistä, kaikilla niillä on arvonsa. Etenkin hetkillä, joissa ovat läsnä sekä rakkaat ihmiset että tärkeät asiat. Yhdessäolo juuri niiden asioiden äärellä, joista aidosti nautimme, on nimenomaan sitä elämää ja niitä hetkiä, jolloin tiimalasi tekisi mieli asettaa vaakatasoon ja pysähtyä. Mitä siis tehdä sille sisällä kytevälle pienelle paniikinomaiselle ahdistukselle, joka aina välillä nostaa päätään ja muistuttaa, että aika kuluu niin nopeasti ja elämä lipuu ohitse?




Anna aikaa sille, mikä on tärkeintä 


Yksi tärkeimmistä asioista, on paitsi opetella hyväksymään elämän rajallisuus, myös oppia arvostamaan sitä, mitä jo on. Emme pääse ajassa taaksepäin, mutta voimme tästä hetkestä lähtien päättää tehdä jotain toisin ja vaikuttaa tulevaan: niihin päiviin, kuukausiin ja vuosiin, jotka ovat vielä jäljellä. 

Vaikka sinulla ei olisi juuri nyt kaikkea, mitä elämältä haluat, on sinulla kuitenkin vielä mahdollisuus osaan niistä asioista, joita olet aina halunnut - ehkä jopa kaikkiin. Olet siinä ja luet tätä tekstiä - ehkä sille on syynsä? 

Voit tässä hetkessä päättää, että soitat ystävälle, jonka kanssa et ole hetkeen ollut tekemisissä. Ehkä suunnittelet lapsesi kanssa yhdessä jotain ja päätät antaa hänelle enemmän aikaa tai raivaat tilaa kalenterista siskolle, puolisolle, äidille, ystävällesi - kenelle tahansa, joka on sinulle tärkeä ja jonka haluat tietävän sen. Sinulla on tämä hetki, johon tarttua. Ethän jätä sitä käyttämättä? 

Minä päätin muutama viikko sitten, että pyrin tekemään jokaisena päivänä jotain pientä oman hyvinvointini eteen. Aika on rajallista, ja haluan jatkossa antaa sitä enemmän niille asioille, joilla on merkitystä ja joita minä vielä haluan tässä elämässä kokea. Loppujen lopuksi jokainen päivä on kuin elämä pienoiskoossa. Päivistä muodostuu viikot, kuukaudet, vuodet - ja lopulta elämä. 

Sinä päätät, mihin rajallisen aikasi käytät.











Ei kommentteja

Jokainen kommentti ilahduttaa!