KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - ANNA-MARI WEST


Lapsuudenkotini vaatimattomassa keittiössä roikkui aina seinäkalenteri. Se oli aivan jääkaapin vieressä. Niin lähellä, että sitä tuli vilkaistua joka kerta, kun kävi jääkaapilla. Vuosi toisensa jälkeen totuin samoihin nimiin, joita kuukausi vaihtuessaan paljasti. Oli ympyröityjä nimipäiviä ja lisättyjä syntymäpäiviä, joiden perään oli kirjoitettu numero - vain, jotta päivänsankarin ikä ei unohtuisi korttia ostaessa. 

Äiti muisti aina jokaisen merkkipäivän, oli kyse sitten ystävästä, tädistä, omasta lapsesta tai muusta sukulaisesta, jota ei ollut nähnyt vuosiin. Silti hän lähetti sen aina. Kortin, jossa toivotti hyvää syntymäpäivää tai hyvää nimipäivää. 




Ehkä siksi rakkaus kortteihin juurtui minuunkin. Olin pienestä tytöstä saakka nähnyt äidin ostavan kortteja, kirjoittavan niitä isän työpöydän äärellä, liimaavan postimerkit niihin ja postittavan ne. Yhtä lailla olin nähnyt Fammoni tekevän niin. Hänelle oli aina tärkeää muistaa merkkipäivät ja hän ilahtui aina yhtä suuresti saadessaan joltain kortin. Se oli niin iso asia, että se huokui hänen äänestään, kun hän riemuitsi "Voi Mia, et usko, miten paljon olen saanut kortteja". Vastaavasti pettymys kuulsi läpi, jos joku läheisistä oli unohtanut. Kortti kun kuvasti hänelle muistamista, välittämistä. 




Ehkä siksi kortit ovat minullekin olleet aina niin iso asia. Jopa niin merkittävä, että se on näkynyt parisuhteissanikin. Olen saattanut pahoittaa mieleni, jos en ole saanut korttia mieheltä syntymäpäivänäni, vaikka mies ei "kortti-ihmisiä" olisikaan. Joku saattaa jopa naurahtaa, mutta kortti on ollut jopa tärkeämpi kuin mikään lahja. Se pienikin ele, minua varten valittu kortti, on voinut saada minut niin onnelliseksi - ja sen puuttuminen murtumaan. 




Ehkä vahvan reaktioni korteista selittää se, että lapsuudesta saakka, läpi nuoruuden ja aikuisiälläkin, olen aina saanut merkkipäivinäni kortin. Äiti ja Fammo muistivat aina. Oli joulu, ystävänpäivä, syntymäpäivä tai nimipäivä - kortti tuli aina. Kumpikaan ei koskaan unohtanut. Fammo lähetti kortteja jopa silloin, kun hänen kuntonsa oli jo heikentynyt ja käsiala vapisi. Hän pyyteli anteeksi sitä, ettei kirjoitus ollut enää niin kaunista, mutta kertoi, että halusi silti lähettää kortin. Totuin siihen, että kortti on merkki välittämisestä. Sen lähettäjä on nähnyt vaivaa ja valinnut sen minua varten.




Tänä päivänä saan yhden kortin vähemmän, koska Fammoa ei enää ole. Olen kuitenkin säilyttänyt kaikki ne vuosien varrella Fammolta saamani kortit kauniine mietelauseineen, jotka monia niistä koristavat. Sillä Fammo valitsi aina korttinsa huolella. Niin valitsen minäkin. Haluan, että kortin teksti on valittu saajaan ja hetkeen sopien. Parhaita ovat ne kortit, joita kauniin kuvituksen lisäksi koristaa juuri saajaa ajatellen valittu rohkaiseva mietelause tai hauska letkautus, joka tuo hymyn saajan huulille. 




Ihastuttavan Anna-Mari Westin valikoimassa on monia sellaisia kortteja: kannustavia, rohkaisevia, innostavia ja inspiroivia. Sellaisia, jotka hetkessä antavat voimaa tai muistuttavat elämän tärkeistä asioista. Tekstien lisäksi nautin esteetikkona korttien kuvituksesta, jotka Anna-Mari on itse sommitellut ja valokuvannut. Kortit ovat kuin pieniä tauluja, joita olen toisinaan ripustellut seinällekin. Siitä, mikä aikoinaan lähti lähinnä Anna-Maria itseään varten tehdyistä kannustavista korttikuvista, syntyi jotain, mikä tänä päivänä kannustaa monia muitakin - mukaanlukien minua. 




Olen nimittäin jo vuosia ihastellut ja ostanut Anna-Marin luomia kauniita kortteja, myös seinäkalenterin muodossa. Löytyypä kuvituksia teksteineen myös jääkaappimagneetteina, kirjanmerkkeinä, muistikirjoinalahjakasseina ja jopa postimerkkeinä, joita Anna-Mari on päässyt suunnittelemaan Postille useita. Verkkokaupasta löytyy siis vaikka mitä ihania juttuja, joista kokoaa mielellään ystävälle syntymäpäivälahjan tai arjen piristystä - ihan vaikka tämän nimeltä mainitsemattoman ajanjakson keskellä. Ja onhan kohta tuloillaan myös äitienpäivä!




Vaikka tätä nykyä saan enää kortin lähinnä äidiltäni, myönnän, että jokaikinen kerta se ilahduttaa ja tuntuu sydämen syvimmissä sopukoissa asti. Emme ole läheisimmät äitinä ja tyttärenä, emmekä näe kuin kerran vuodessa tai harvemmin, mutta ehkä siksi kortti juuri ilahduttaakin. Että välimatkasta huolimatta on niitä hetkiä, jolloin toinen tulee mieleen. Sen pyrin itsekin kortteja lähettämällä ja antamalla kertomaan omille ystävilleni ja rakkaimmille: Sinä tulit mieleen, minä välitän.

~~~

Jos sinäkin haluat ilahduttaa ystävää, äitiä, siskoa tai ketä tahansa sinulle tärkeää ihmistä kertomalla ajatuksesi kortilla, Anna-Mari Westin verkkokaupassa on tällä hetkellä meneillään kevätale, jonka valikoimasta löytyy yli 50 tuotetta -50% alennuksella. Itse pidän etenkin noista yksiosaisista korteista, joita tämänkin postauksen kuvissa näkyy. Niitä keräilee itsellekin mielellään!

PS. Kannattaa olla valppaana myös Instagramin puolella, sillä sinne on tulossa kiva arvonta!


Ilahdutko sinä korteista tai ostatko niitä mielelläsi? 











3 kommenttia:

  1. Meilläkin oli anopilla justiin sama tapa merkkipäivien merkitsemiseen syntymävuosineen - ja mulla on nyt samalla lailla puhelimen kalenterissa. Vähän nauratti ensin, muttei enää - erityisesti kavereiden vuodet tuppaavatu unohtumaan helposti.
    Ja ostan tosiaankin kortteja! Usein matkamuistoina tai museoista, mutta aina sellaisia missä on jokin juju. Se voi olla vain kaunis kuva tai ihanan värinen.
    Kivaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on ihan loistava tapa! Ei unohdu äidilläkään koskaan kenenkään merkkipäivä, kun ne on listattuna seinäkalenteriin, jota tulee vilkaistua päivittäin. Toista taas on itsellä, kun ei ole syntymäpäiviä missään muistissa, ei puhelimessa eikä paperikalenterissa. Osan muistan ulkoa, mutta siihen se sitten jääkin...

      Mutta kortit on kyllä tosiaan ihania ja arvokkaita - niin lähetettyinä kuin saatuina! <3

      Aurinkoista Äitienpäivän sunnuntaita sinne!

      Poista
  2. Nykyään tulee lähetettyä kortteja muutamille ihmisille. Kortin valikoiminen ja lähettäminen on kivaa. Samaten sen kortin saaminen.

    VastaaPoista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!