elokuuta 30, 2017

Lempeän mustikkainen puhdistuslöytö

Vielä muutama vuosi sitten en niin hirveästi innostunut öljyistä ihonhoidossa. Välttelin niitä kasvoilla siksi, että ajattelin niiden olevan iholla tukkivia. Vartalolle en halunnut levitellä niitä, koska ajatus tahmaavasta ja liian öljyisestä ihosta hirvitti. Nykyään kuitenkin voisin melkein jopa sanoa rakastavani öljyjä ihonhoidossa ja vartalolla käytän enemmän öljyjä kuin perinteisiä vartalovoiteita. Kasvojen ihoakin hemmottelen öljykuureilla säännöllisesti, sillä olen huomannut, että öljyt tekevät oikeasti todella hyvää iholle, kun vain valitsee oikeanlaisen öljyn ihon tarpeiden ja tilanteen mukaan.

Mitä olen erilaisilla ihonhoidon luennoilla käynyt, yllättävän moni ihonhoidon asiantuntija ja ammattilainen näkee yleensä ihonhoidossa parhaimpana maitomaiset ja öljymäiset puhdistustuotteet. Perusteluna on usein se, että ne ovat kaikkein hellävaraisimpia iholle eivätkä kuluta pois ihon omaa suojakerrosta, kuten kuivattavat vaahdot ja geelit saattavat pitkässä juoksussa tehdä. Minä en ole oikeastaan edes koskaan kunnolla innostunut vaahdoista, vaikka puhdistusgeelejä on tullut muutamia vastaan, joista olen tykännyt. Siltikin suosin ihonhoidossa maitomaisia ja öljymäisiä tuotteita, vaikka myönnän, että jos iho menee oikein huonoon kuntoon, heti ensimmäisenä ei tule mieleen napata öljymäistä puhdistustuotetta iholle. Epäpuhtaan ja rasvoittuvan ihon hoitoonhan eivät kaikki öljyt edes sovi, mutta esimerkiksi jojobaöljy on sellainen, jota monesti suositellaan myös epäpuhtaalle iholle. Monesti öljyt saattavat jopa parantaa epäpuhtaan akneihon kuntoa. Mutta toistan silti, että öljy kannattaa oikeasti valita tarkoin ihon kuntoa katsellen ja kuunnellen, ettei tule vahingossa valinneeksi juuri sitä tukkivaa ja tilannetta pahentavaa öljyä.

Normaali ja kuiva iho nauttii yleensä öljymäisistä puhdistustuotteista todella paljon, sillä ne jättävät ihanan pehmeyden tunteen iholle ja samalla ravitsevat ihoa. Toisin kuin voisi luulla, öljymäiset puhdistustuotteet ovat myös erinomaisia meikin irrottamiseen. Pakko tosin myöntää, että kaikki tuotteet eivät ole hommasta suoriutuneet samalla menestyksellä, mutta sitten on niitä, jotka erottuvat todella positiivisesti, kuten FLOW Kosmetiikan öljymäinen Mustikka Puhdistusvoide.

Kotimaisen FLOW Kosmetiikan mustikkaputsari tekee ihonpuhdistuksesta aika nautinnollista sanoisin. Eihän ihonhoito nyt muutenkaan ole minulle pakkopullalta tuntunut, mutta täydelliset koostumukset tekevät siitä vieläkin mukavampaa. Mustikka Puhdistusvoiteen koostumus saa minulta erityisen ison kiitoksen siksi, että öljy sulaa iholle kuin unelma ja muuttuu kevyen maitomaiseksi vesipesun aikana. Se irtoaa aivan täydellisesti iholta eikä jätä itsestään tahmaisia jälkiä tai meikin rippeitä iholle. Öljyä on ylipäätään ilo hieroa ihoon ja annostelukin on vaivatonta pumppupullon ansiosta. Ja pullon ulkoasukin miellyttää omaa silmääni. 

Mustikkaista puhdistusvoidetta voi käyttää myös niin, että öljygeeliä pumpataan kämmenelle ja joukkoon sekoitetaan hiukan vettä jo ennen kasvoille annostelua. Tällöin puhdistusvoide on jo iholle levittyessään enemmän maitomaisempi koostumukseltaan. Itse olen kuitenkin tykännyt levittää öljyn suoraan iholle, koska se irtoaa siitä vesipesun aikana niin huolettomasti. Erityisen kuivaihoinen voi toki kokeilla myös sitä tapaa, että poistaa öljyn vesipesun sijasta kostealla musliiniliinalla tai kasvopyyhkeellä. 

Puhdistuksen jälkeen olen suihkinut iholle FLOW Kosmetiikan Ruusuvettä. Tuotteen inci-lista on lyhyt ja ytimekäs, sillä kasvovesi ei oikeasti sisällä mitään muuta kuin ruusun eteerisen öljyn tislauksen ohessa syntyvää ruusuvettä, ei siis alkoholia tai muita säilöviä aineitakaan. Tuoksu on ihana puhtaan ruusuinen, sellainen hyvin aito, joka on mieleeni, vaikka muuten en kovin helposti ruusun tuoksusta innostukaan. FLOW Kosmetiikan Ruusukasvovesi on luomua ja se sopii kaikentyyppisille ihoille, mutta erityisen hyvin se hoitaa kuivaa, herkkää, couperoottista ja ikääntyvää ihoa. Ruusu tunnetaan myös ihonsävyä parantavista ja ihoa rauhoittavista ominaisuuksistaan, joten siksipä suosittelen kokeilemaan ruusuvettä myös ihon oikkuillessa. Oma ihoni on yleensä stressikausinakin rauhoittunut aika nopeasti ruusukasvovedellä. 

FLOW Kosmetiikan Mustikka Puhdistusvoide 100ml 29,90 euroa ja Ruusukasvovesi 100ml 19,90 euroa. 

Millaisia kokemuksia teillä on kotimaisen FLOW Kosmetiikan tuotteista? Oletteko löytäneet suosikkeja?

*Tuote pr-malli. Sisältää mainoslinkkejä.

Lue lisää

elokuuta 27, 2017

Kolmen ison kysymyksen äärellä

Siitä on jo kohta kaksi vuotta, kun sain Keyword Love -blogin Jonnalta haasteen, joka sisälsi kolme isoa kysymystä. Tuolloin en vielä kovinkaan paljoa kirjoitellut syvällisempiä pohdintoja blogissani, vaan keskityin enemmänkin kosmetiikka- ja kauneusaiheisiin juttuihin. Sittemmin hyvinvointi on noussut isommaksi osaksi blogiani ja myös hyvän olon reseptit, joita silloin tällöin jaan kokkailuistani. Enpä olisi pari vuotta sitten silloisessa elämäntilanteessani uskonut, että minusta nousee esiin edes pieni säväys "kodin hengetärtä", joka kokeilee uusia reseptejä ja ilahtuu onnistumisista myös keittiön puolella. Haasteen saamisen aikoihin elin aikamoisen raskasta vaihetta, sillä olin eromassa ex-miehestäni ja tein muuttoa takaisin pääkaupunkiseudulle. Sittemmin blogi on suuntautunut useasti myös henkilökohtaisemmalle polulle, josta viimeisimpänä oli postaus Raskaimmat jäähyväiset. Nyt kun olen viime aikoina pohdiskellut isoja kysymyksiä elämässä muutenkin, tuntui sopivalta toteuttaa tämäkin haaste. Siispä kolme isoa kysymystä tulevat tässä...

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Kyvystä liikkua. En ole koskaan aiemmin nauttinut liikkumisesta samalla lailla kuin nyt. Ennen salilla käyminen tuntui sellaiselta pakkopullalta. Toki siitäkin tuli jollain tapaa hyvä olo, mutta lähinnä siksi, että olin saanut itseni pakotettua salille ja jaksoin urheilla edes vähän. Se oli sellaista "kuntoa kuuluu ylläpitää" -liikuntaa. Nyt oikeasti nautin siitä, että pääsen liikkumaan. Joka kerta siitä tulee niin hyvä olo! Liikunta antaa sellaisen energiaruiskeen keholle ja mielelle, etten ole kokenut vastaavaa aiemmin. Oikeastaan liikunta on ollut minulle viime kuukausina jopa jonkinlainen henkireikä. Samoin blogi ja muut työkuviot, jotka ovat osaltaan tuoneet myös onnistumisen tunteita. Niiden voimalla arki ja elämä tuntuu paremmalta. Olen myös todella kiitollinen siitä, että ruuanlaitto tuntuu nykyään mieluisammalta puuhalta ja että ylipäätään osaan laittaa sellaista ruokaa, jota voi syödä! Jollekulle ehkä pieniä juttuja, mutta äärimmäisen isoja ja merkityksellisiä minulle. Ruuanlaittoonkaan en olisi välttämättä edes näin paljoa perehtynyt, jos omat taisteluni vatsaongelmien kanssa eivät olisi vieneet niin syvälle epätoivon partaalle. Negatiivisista asioistakin voi siis koitua hyvää. Tähän voisi toki listata myös muita perinteisiä asioita, mutta niiden sijaan sanoisin, että olen kiitollinen kyvystä tuntea vahvaa kiitollisuutta.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa menneisyydestäsi, jos pystyisit?

Myönnän, että on monia pahoja asioita, jotka olisin halunnut jättää näkemättä ja kokematta. Mutta toisaalta en uskaltaisi poistaa mitään kohtia menneisyydestäni, koska uskon, että jos jotain muuttaisi, se vaikuttaisi vääjäämättä tulevaisuuteen. Ei ehkä radikaalisti, mutta jollain tapaa kuitenkin. Olisinko valmis ottamaan sen riskin, että elämäni olisi täysin erilaista tänä päivänä? Joiltain osin haluaisin sen olevankin erilaista, mutta mitä jos se olisi erilaista juuri sillä tavalla, mistä en pitäisi? Näitä on tavallaan turha miettiäkin, koska menneisyyteen ei voi enää vaikuttaa. Mutta jos joku antaisi minulle mahdollisuuden kurkata aikasilmukkaan, jossa näkisin millaiseksi elämäni olisi muodostunut ilman tiettyjä traumaattisia kokemuksia, haluaisin nähdä, millainen ihminen olisin tänä päivänä. Olen välillä sitä pohtinutkin. Toisaalta, olen monesti tuntenut jälkikäteen, että "näin tämän piti mennä", vaikka vaikealla hetkellä on ainoastaan kaikunut päässä, että "miksi". 

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Minulle elämän tarkoitus on tehdä, nähdä, kokea ja toteuttaa niitä asioita, joista pitää, nauttii ja joista unelmoi. Taas tulee klisee, mutta meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä ja olen sitä mieltä, että aikaa ei kannata hukata työssä, jota vihaa tai parisuhteessa, joka tekee onnettomaksi ja ahdistuneeksi. Myönnän, että itse olen tehnyt kumpaankin, mutta jossain vaiheessa tajunnut, ettei se kannata. Silti nuokin tiet on pitänyt tarpoa, että on löytänyt paremmalle polulle ja oppinut samalla itsestään jotain uutta. Välillä on kieltämättä tuntunut, että elämässä on aivan liikaa oppitunteja ja aivan liikaa vaikeita valintoja, joista ei voi edes olla varma, mitä kohti ne vievät. Mutta itse olen vain yrittänyt uskoa, että kyllä kaikella on jokin tarkoitus ja se selvinnee sitten myöhemmin jonkin ajan kuluttua. Joten jospa se riittää, tekee omista lähtökohdistaan jokaisesta päivästä niin hyvän kuin pystyy. Ja kun kohdalle osuu huono päivä, niin ei sekään kestä ikuisesti. Elämä soljuu eteenpäin, halusimme tai emme.

Muuttaisitteko te menneisyydestänne jotain, jos voisitte? Olisiko joku utelias näkemään millainen oma elämä olisi tänä päivänä, jos asiat olisivat menneet toisin? Olisi kiva kuulla ajatuksianne!

Lue lisää

elokuuta 24, 2017

Valkosipuli - luonnon antibiootti

Kirjoittelin jokin aika sitten luottoravintolisistäni, jotka ovat käytössäni päivittäin ja joista en voisi enää kuvitella luopuvani. Tuohon sakkiin sisältyy myös pari muuta purkkia, joista nappailen kapseleita etenkin vastustuskyvyn kohottamiseen. Yksi noista on valkosipuli. Kasvi, joka toimii loistavana lisämausteena ruuassa, mutta jolla on vähemmän mairittelevampi haju. 

Valkosipulin positiivisista vaikutuksista terveydelle löytyy googlatessa mielin määrin erilaisia tutkimustuloksia ja artikkeleita. Suurin osa niistä on toistensa kanssa yhteneviä ja kertoo valkosipulista olevan merkittävää hyötyä etenkin sydämelle, verenkiertoelimistölle ja vastustuskyvylle. Valkosipulista puhutaan usein luonnon antibioottina, sillä se sisältää rikkipitoisia eteerisiä öljyjä, jotka vaikuttavat antibioottisesti. Yksi näistä antiobioottisesti vaikuttavista aineosista on allisiini, jota on myös syyttäminen (tai kiittäminen) valkosipulin tunnusomaisesta mausta ja hajusta. 

Valkosipulia käytetään usein flunssan tainnuttamiseen ja se tehoaa myös joihinkin sellaisiin bakteereihin, joihin perinteiset antibiootit eivät enää tehoa bakteerien tultua niille vastustuskykyisiksi. Itse aloitin valkosipulikapselien syömisen vasta viime talvena, kun kehoni oli erityisen kovilla kiireisen arjen ja stressin vuoksi. Vauhtini kuuluisassa oravanpyörässä oli aikamoinen ja sairastuinkin tuolloin pidemmäksi aikaa menettäen arvokkaan arkeni, josta kirjoitin blogiinkin. Valkosipulia suositeltiin minulle ravintolisänä ensimmäisten joukossa ja otan edelleen yhden kapselin päivittäin. Kovina stressiaikoina tuplaan annoksen niin, että otan yhden kapselin aamulla ja yhden illalla.

Sen lisäksi, että valkosipuli torjuu tehokkaasti flunssaa, sillä voi hoitaa myös haavoja, ihottumia, hiuspohjaa, kynsien tulehduksia, niveltulehduksia, poskiontelotulehduksia ja keuhkoputken tulehduksia. Onpa valkosipuli toiminut monella myös suonikohjuihin ja lievittänyt peräpukamavaivoja. Valkosipuli on siis ehdottomasti monipuolinen kasvi, eikä ihme, että sitä on käytetty ravintolisänä jo muinaisten egyptiläisten, kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa. 

Allisiinin lisäksi valkosipuli sisältää myös ajoeeneja, jotka estävät verihyytymien syntymistä. Valkosipuli alentaa korkeaa verenpainetta ja allisiini sekä ajoeeni yhdessä torjuvat myös helikobakteeria ja salmonellaa. Valkosipulin sanotaan ehkäisevän hiivatulehdustakin tehokkaammin kuin sienilääkkeet. Ja jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, niin mainittakoon, että valkosipulin ominaisuuksia on tutkittu jopa Alzheimerin tautia torjuvana ja myös syöpää ehkäisevänä.

Omassa käytössäni valkosipulin paras vaikutus on ollut nimenomaan vastustuskyvyn kohottaminen ja sen uupumusta ehkäisevä vaikutus. Syön kapseleita myös toiveikkaana siitä, että valkosipulin kerrotaan helpottavan ruuansulatusta ja poistavan elimistöstä kuonaa ja myrkkyjä. Keski-Euroopassa valkosipulia käytetään itse asiassa jopa laihdutukseen, koska se saa elimistön polttamaan enemmän rasvaa. Niin tai näin, valkosipuli sisältää joka tapauksessa monia elimistölle tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja, kuten rikkiä, kalsiumia, fosforia, rautaa, natriumia, kaliumia sekä A-, B- ja C-vitamiineja. Luontaistukun kapselit ovat myös onneksi kooltaan sopivan pieniä, joten ne on helppo niellä. Ja mikä parasta; kapselit ovat täysin jälkihajuttomia! 

Luontaistukun Valkosipuli Ravintolisä 200mg 180 kapselia on nyt saatavilla tarjoushintaan 14,90 euroa. 1 kapseli sisältää 2mg valkosipuliuutetta, joka vastaa 200mg tuoretta valkosipulia. Luontaistukku on suomalainen avainlippuyritys, joka panostaa laatuun ja luonnonmukaisuuteen. Yritys maahantuo raaka-aineensa itse ja tarjoaa ravintolisät suoraan asiakkaalle ilman kaupan välikättä. Tästä syystä myös hinnat ovat edulliset. Luontaistukun sivuille pääset tästä.


Mitä mieltä te olette valkosipulista ruuassa: tykkäättekö vai ette? Syökö joku teistä valkosipulia myös ravintolisänä? 








*Yhteistyössä Luontaistukku. 
En hyödy linkkien klikkailusta tai niiden kautta tehdyistä ostoista.

Lue lisää

elokuuta 21, 2017

Raskaimmat jäähyväiset

Pikkutytöstä asti, vierelläni on ollut yksi erityinen ihminen läpi elämän. Joka on pysynyt aina siinä, eikä koskaan kääntänyt selkäänsä, hylännyt tai ollut välittämättä. Jolle olen aina pystynyt puhumaan mistä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jolle olen soittanut ensimmäisten joukossa, ellen jopa ensimmäisenä, kun jotain huonoa tai hyvää on tapahtunut. Fammo. Rakkaimmista rakkain ja tärkeimmistä tärkein. Ihminen, jolle en olisi koskaan halunnut sanoa jäähyväisiä.

Luopuminen. Se on väistämätöntä elämässä. Mutta silti aina yhtä riipaisevaa ja raskasta, jos kyseessä on ihminen, johon on ollut erityisen vahva side. Kyllähän minä tiesin, etten saisi lopun elämääni pitää Fammoa. Salainen toiveeni oli silti, että Fammo olisi mukana häissäni. Että olisin ehtinyt tavata "sen oikean" ja edes esitellä hänet Fammolle... Se olisi ollut minulle sydämen asia. Koska Fammo merkitsi minulle niin paljon, että sitä on ehkä jopa vaikeaa kaikkien ymmärtää. Hän oli aina minulle kaikkein läheisin. Fammo sanoi usein, että olen hänelle kuin oma tytär ja minulle Fammo tuntui välillä enemmän äidiltä kuin isoäidiltä. Sen lisäksi Fammo oli aina minulle myös rakas ystävä. 

Lapsuudenkotini oli Fammon ja Faffan talon kanssa samassa pihapiirissä. Olin Fammon ja Faffan luona joka päivä viettäen siellä melkein enemmän aikaa kuin lapsuudenkodissani. Pelasimme Fammon kanssa korttia ja katsoimme televisiota yhdessä. Fammo huolehti aina siitä, että olin syönyt tarpeeksi. Jäin usein Fammolle ja Faffalle myös yökylään, vaikka Fammo kuorsasikin välillä niin, etten meinannut aina saada nukutuksi. Aikuisiälläkin olimme aina läheisiä, juttelimme lähes päivittäin. Keskustelun aiheina olivat opiskelu, parisuhteet, työ, ylipäätään kaikki, mikä kuuluu elämään. Välillä nauroimme vedet silmissä menneisyyden hauskoille sattumuksille. Yksi niistä oli esimerkiksi laivareissumme Tukholmaan ollessani yläasteikäinen. Päästyämme hotelliin, muistan Faffan kävelleen lisävuoteen luokse, joka oli nostettu ylös. Hän oli painamassa valokatkaisijaa sen vierellä, kun Fammo huudahti hätääntyneenä, että "älä nyt Herranen aika paina sitä, sänkyhän laskeutuu päällesi". Faffa painoi katkaisinta ja sängyn vierellä oleva lamppu syttyi päälle. Nauroimme melkein haljetaksemme. 

Kyselin Fammolta monesti hänen lapsuudestaan ja sodan aikaisesta elämästä. Olin aina aidosti läsnä ja kuuntelin kiinnostuneena, kun Fammo kertoi tositarinoita yksityiskohtaisesti, jännittävästi ja kauniisti. Pari kertaa muistan hänen maininneen myös kirjeenvaihdosta Presidentti Risto Rytin pojan kanssa hänen ollessaan nuori tyttö. Siitä Fammo taisi olla jopa vähän ylpeäkin, mutta soin sen hänelle. Fammo oli 18-vuotias, kun hän meni Faffan kanssa naimisiin, ja Faffa oli hänen elämänsä ainoa mies. Faffan kuolinvuotena he olisivat viettäneet 70-vuotishääpäiväänsä. 

"Ingenting är så mörkt att det inte ljusnar"

Fammo opetti minulle niin monia asioita. Yksi tärkeimmistä oli se, että hän tapasi kaikkein vaikeimpinakin hetkinä aina sanoa, että "mikään ei ole niin synkkää ja pimeää, etteikö asiat lopulta järjestyisi". Tämän haluan muistaa myös tulevaisuudessa vaikeina hetkinä. Että kaikki lopulta järjestyy, vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta. 

Tunnustan, että olen jopa hieman vältellyt surun tuntemista. Sen hyväksymistä, että Fammo on oikeasti poissa. Ensimmäiset pari päivää itkin sieluni syvyyksistä, niin ettei siitä meinannut tulla loppua. Sitten minusta alkoi tuntua, että Fammo on vieläkin läsnä. Hän katselee tuolta jostain pilvien reunalta ja näkee, miten minulla menee. Ja tarjoaa viisaita neuvojaan, kun niitä tarvitsen. Tämän ajatteleminen on auttanut surun työstämisessä. Koska heti kun alan miettiä, ettei Fammoa enää ole, enkä pääse hänelle enää puhumaan, kyyneleet nousevat silmiin...

"Älä seiso haudallani suremassa.

En ole siellä. 

En nuku.

Olen tuhannet tuulet taivaalla.

Olen timanttien kimmellys hangella.

Olen auringonpaiste, kun vilja kypsyy.

Olen lempeä sade, kun tulee syksy.

Kun aamun äänettömyyteen havahdut,

olen linnunsiipienn nopea kahahdus,

parven noustessa kaarena ilmaan.

Olen lempeät tähdet, jotka hohtavat yössä.

Älä seiso haudallani itkemässä.

En ole siellä.

En ole kuollut."

(Runo poimittu kirjasta Lohdutuksen sanoja)

Fammo halusi nukkua pois Faffan 100-vuotispäivänä ja lähteä silloin Faffan luokse taivaaseen. Se toive toteutui. Toinen Fammon toivomus oli, että hänen hautajaisensa pidettäisiin hänen syntymäpäivänään ja tuo päivä oli viime perjantaina. Fammo olisi täyttänyt 93 vuotta. Surusta huolimatta tunnen sanoinkuvaamatonta kiitollisuutta siitä, että Fammo oli elämässäni näinkin kauan. Muistot säilyvät ja kaikki se, mitä Fammolta opin. Tärkeimpinä kiitollinen asenne elämää kohtaan ja se, että valo voittaa aina pimeyden. Myös näiden viimeaikaisten maailmalla ja Suomessa tapahtuneiden tragedioiden vuoksi haluan pitää vahvana mielessäni kummatkin.

Tack för allting, Fammo. Du var den bästa! Jag älskar dig.

Kiitos kaikesta, Fammo. Olit paras! Rakastan sinua.

Tämä postaus on omistettu rakkaan Fammoni muistolle. Samalla haluan sanoa jokaiselle teistä, että vaalikaa läheisimpiä ihmissuhteitanne. Muistakaa kertoa heille tarpeeksi usein, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat. Minäkin toivoisin, että pääsisin vielä yhden kerran sanomaan nuo ylläolevat sanat Fammolleni. Onneksi tiedän syvällä sydämessäni, että Fammon nukkuessa pois, hän kyllä tiesi, mitä hän minulle merkitsi.

Miten te olette käsitelleet surua ja luopumisen tuskaa?

Lue lisää

elokuuta 15, 2017

Vahvat tuoksumuistot

Erilaiset tuoksut ovat kulkeneet mukanani eri elämänvaiheissa nuoresta tytöstä lähtien. Tuoksut ovat tuoneet iloa, itsevarmuutta, joskus jopa lohtua. Olen aina ollut se ihminen, joka valitsee tuoksunsa sen hetkisen mielialan ja tilanteen mukaan. Siksi en pärjäisikään vain yhden, kahden tai kolmen tuoksun voimin. Tykkään vaihdella tuoksuja ja ottaa ne osaksi muistojani. Tuoksuthan ovat vahvasti yhdistettävissä tunnemuistiin, ja itsekin huomaan, että moni omistamistani tuoksuista vie minut hetkessä vuosien takaisten muistojen ja tunnetilojen pariin.

Osa tuoksumuistoista on sellaisia, joihin palaan mielessäni ehkä jopa hieman haikeanakin. Esimerkiksi viikonloppuna siivousprojektini keskellä tuoksutin yhtä hajuvesistäni, jota en ole käyttänyt vuosiin. Rakastan tuota tuoksua ja olen käyttänyt sitä useamman pullollisen elämäni aikana. Tuoksu vie kuitenkin minut ajassa niin monta vuotta taaksepäin, etten välttämättä haluaisi edes tunnetasolla palata sinne. Kun haistan kyseisen tuoksun, olen hetkellisesti taas 23-vuotias Mia. Uuden, jännittävän rakkauden äärellä. Ajassa, jolloin kohtasin ex-mieheni. Mitä enemmän kyseistä hajuvettä tuoksuttelen, sitä syvemmälle muistoissani uppoan. Varon uppoamasta aivan niin syvälle, että tuntisin myös kaiken oman kipuiluni niiltä ajoilta. Ironista, sillä tuo tuoksu sattuu olemaan Guccin Guilty, oikea viettelysten tuoksu, mutta muistot tekevät siitä samalla hauraan ja ovat syöneet sen vetovoimaa. 

Joku osa minusta haluaisi ottaa tuoksun taas käyttöönsä. En muistojen, vaan itse tuoksun vuoksi. Itseäni kuitenkin mietityttää, voiko tuoksun vanhojen muistojen päälle enää rakentaa uusia muistoja. Sellaisia, jotka peittäisivät vanhat ja antaisivat tuoksulle uuden merkityksen. Sanotaanhan, että ihmisen hajumuisti on jopa tarkempi kuin näkö- tai kuulomuisti ja tuoksumuisti säilyy jopa vanhuksilla, vaikka muistin kanssa muuten olisi ongelmia, eikä muistaisi enää omaa nimeäänkään. Tuoksumuisti on siis äärettömän vahva. Tuota sidettä voi olla aika mahdotonta katkaista. 

Onko siis niin, että kun tietylle tuoksulle on muodostunut tarpeeksi vahva muisto, sitä ei saa enää muutettua tai peitettyä? Myönnän, että olen vuosien varrella päästänyt joistain tuoksuista niin sanotusti irti ja luovuttanut ne suosiolla menneisyydelle. Hyväksynyt sen, että tämä kuului tiettyyn aikaan ja sitten kääntänyt katseeni niihin uusiin tuoksuihin, joiden kanssa en ole rakentanut vielä minkäänlaisia muistoja. Uusissa tuoksuissa on vielä kaikki mahdollisuudet avoimina. Niissä on potentiaalia päästä osaksi tulevaisuuden tärkeitä hetkiä. Ja toisaalta, onhan maailma pullollaan ihania tuoksuja. Niitä ilmestyy koko ajan lisää ja lisää. Aina sen uuden löytäminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa. Varsinkin, jos haluaa oman tuoksun olevan spesiaali. 

Chloén tuoksut ovat olleet itselleni sellaisia, että olen oikeastaan "löytänyt" ne vasta hiljattain. Olin kuvitellut mieleeni tietynlaisen ihmisen, jolle ne sopisivat, enkä nähnyt siinä mielikuvassa itseäni. Ajattelin Chloén tuoksujen olevan liian kevyitä tällaiselle tummia ja arvoituksellisia tuoksuja rakastavalle. Mutta sitten jokin muuttui. Elämäntilanne, hetki, aika.

Love Story -tuoksut osoittautuivat viime keväänä voimaannuttaviksi. Sellaisiksi, joiden kukkainen raikkaus heijastaa valonsäteitä kilpaa aamuauringon kanssa. Uusin Love Story -kokoelman tulokas eli Love Story Eau Sensuelle on nimensä mukaisesti sensuelli ja pehmeä. Se ei kuitenkaan ole tuoksuvivahteiltaan edellisten "tarinoiden" jatke, vaan oma uniikki tarinansa, jossa on uudet sävyt. Appelsiininkukan tuoksuvivahteet erottaa tästäkin, mutta mukaan on sulautettu vaniljaista heliotrooppia tuomaan makeampaa ilmettä. Santelipuulla on haluttu tuoda samettista syvyyttä ja kermaisuutta. Tuoksu on uusi, mutta riippulukkoa jäljittelevä pullo yhtä kaunis kuin alkuperäinen Love Story. Tässä romanttisessa tuoksussa on ainesta osaksi valoisia muistoja, jotka ovat täynnä rakkautta, iloa ja naurua. 

Love Story Eau Sensuelle EdP 30ml suositushinta 61,70 euroa, 50ml EdP 90,50 euroa.

Alennuskoodimuistutus!

Vielä tänään 15.8.2017 ehdit hyödyntää 15% alennuskoodin Daniel Wellingtonin kelloista ja asusteista. Kuvassa näkyvä kello on mallia Classic Petite Melrose. Alennuksen saat käyttämällä koodia beauty-highlights. Etukoodi koskee myös uutta valikoimaa ja kotiinkuljetus on ilmainen kaikkialle maailmaan. Ja huomasinpa muuten, että Daniel Wellingtonilla on tällä hetkellä myös kampanja, jossa kellon ostaja saa vielä valita toisen rannekkeen kaupan päälle! Alennuskoodin voi käyttää siltikin lisänä. DW:n sivuille pääset tästä. 

Alkuperäisen postauksen voit kurkata täältä.


Onko teillä vahvoja tuoksumuistoja? Uskotteko, että tuoksumuistoja voi muuttaa ja peittää rakentamalla päälle uusia muistoja? Vai onko niin, että tuoksulla tulee aina olemaan se sama merkitys, kun tuoksumuisto on jo ehtinyt syntyä? 

*Tuoksu pr-malli. 
Sisältää mainoslinkkejä. En hyödy alennuskoodin käytöstä.

Lue lisää

elokuuta 11, 2017

Luonnollisen meikkipohjan ilo

Nuorempana ihailin "täyttä tällinkiä". Siis vahvempaa meikkiä, josta näki, että sen eteen oli kyllä taatusti nähty vaivaa joka aamu. Olen joskus aiemmin kertonutkin, että lukioikäisenä minulla oli tapana meikata joka aamu kouluun aivan viimeisen päälle. Olin niitä ihmisiä, joita ei koskaan nähty meikittä. Kuulin jopa irvailuja asiasta muutamilta luokkakavereiltani, vaikka ei meikkini mikään järjetön sotamaalaus ollut. Vahvat rajaukset minulla kyllä oli ja joka aamu valitsin houkuttelevimman luomiväripaletin, jolla maalailin silmämeikkini. Meikkaaminen oli ihanaa, eikä silloin haitannut herätä aikaisin aamulla ja käyttää tuntia aamun meikkausrituaaleihin. Pelkästään kulmakarvojen identtiseksi saamiseen saattoi mennä vartti tai parikymmentä minuuttia. Nyt kun mietin noita aamuja, nousee melkein tuskan hiki.

Saattoi olla, että tuolla lukiovaiheella oli jotain tekemistä sen kanssa, että 23-vuotiaana minulla oli lähes parin vuoden kausi, jolloin liikuin melkein täysin meikittä - jopa siis töissä ja koulussa. Iholla kyllä käytin kevyttä meikkiä ja kulmia korostin pikkuisen, mutta silmämeikkiä minulla ei ollut tippaakaan. Tuo oli sitä aikaa, kun ihannoin luonnollisempaa lookkia. Minusta oli kiva näyttää freessiltä ja raikkaalta, se riitti. Jos pitäisi valita, toivoisin edelleen ennemmin näyttäväni kauniilta luonnollisena enkä pelkästään täydessä juhlameikissä. En nykyäänkään häpeile liikkua julkisilla paikoilla lähes meikittä, vaikka onkin niitä päiviä, kun katson peiliin kauhistellen joko epäpuhtauksien määrää tai väsymyksen määrää.

Olen oikeastaan aina pyrkinyt pitämään viikossa ainakin yhden täysin meikittömän päivän, mielellään jopa kaksi, jotta iho saisi hetken "hengittää". Välillä kuitenkin on sellaisia viikkoja, ettei meikitöntä päivää tule, jos menoja riittää. Päivittäinen meikkivoiteen käyttäminen ei kuitenkaan sinänsä ole iholle haitaksi, jos suosii meikissäkin luonnonkosmetiikkaa. Tällöin tuote ei varmasti tuki ihoa - päinvastoin; siinä on runsaasti ihoa hoitavia ominaisuuksia. Yksi tällaisista tuotteista on ikisuosikkini Iroisien lisäksi Absolutionin La Crème du Teint.

Olen aiemmin testannut Absolutionilta käsivoidetta, yövoidetta, seerumia, kuorintavoidetta sekä kaksi erilaista naamiota, joista etenkin Syväpuhdistava naamio kuuluu luottotuotteisiini. Sen kertonee varmasti jo sekin, että käytössäni on tällä hetkellä jo kolmas tuubi. Suurin osa tuotteista on ollut itse ostamiani, kuten on myös kuvassa näkyvä La Crème du Teint. Koska olen kahlannut jo aika ison osan sarjan valikoimaa läpi, olen itse asiassa miettinyt kokoavani Absolution-suosikeistani oman postauksensa, sillä tuotteiden sisältö on vakuuttanut ja pidän myös kovasti pariisilaisen hoitolasarjan ulkoasusta. Uniikista pakkausmetodista ja tyylikkäistä purkeista huokuu sarjan perustajan vuosien kokemus designin ja mainonnan alalta. 

Koska jokaisella on erilainen iho ja iholla on yhtä lailla erilaisia päiviä kuin meillä ihmisilläkin, perustuu Absolutionin idea siihen, että voiteita ja seerumeita sekoitellaan itse. Näin tuotteista saadaan kootuksi jokaiselle iholle ja päivälle oma räätälöity hoitokokonaisuus. Tämä tapa hoitaa ihoa on varsin kiehtova ja nostaa varmasti osalla mielenkiintoa ihonhoitoon vielä entisestään. Itsehän rakastan ihonhoitoa muutenkin ja käytän ihonhoidossa lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Nykyään tarkkailen myös luonnonkosmetiikkatuotteiden luomuprosentteja ja Absolutionin tuotteissa onkin hyvin korkeat luomupitoisuudet. Raaka-aineina käytetään maailman ravinnerikkaimpia kasviöljyjä, -uutteita ja superfoodeja. Ei siis ihme, että näiden tuotteiden tehon iholla todellakin huomaa. 

Kuten Iroisienkin suhteen, myös La Crème du Teint vaati minulta hetken aikaa totuttelua. Sorrun ensimmäisinä päivinä annostelemaan tuotetta aivan liikaa ja sillä määrällä olisinkin saanut tehtyä kolmen päivän meikkipohjan. Samalla kun opettelin annostelemaan tuotetta oikein, testailin eri seerumeita ja voiteita meikin alle. Tuotetta suositellaan etenkin rasvoittuvalle ja sekaiholle, ja kokeilujen aikana tajusin, että oma normaali-sekaihoni vaatii ehdottomasti alle jotain kosteuttavaa, jotta meikkivoide levittyy mahdollisimman kauniisti. Ette ehkä uskoisi, mutta kun laitan pari tippaa öljyä iholle ja tätä päälle, kombo on lähes lyömätön! Ihosta tulee niin luonnollisen upea, eikä se ole kiiltänyt sen enempää mitä normaalistikaan - edes auringonpaahteessa. Paljoa tämä ei peitä, mutta onneksi voi aina käyttää paikallisesti jotain peitevoidetta. Ihoa ei tosiaan kannata turhaan vuorata paksulla meikkikerroksella, vaan ennemmin peittää kaikki lisäpeittoa vaativa paikallisesti. Tällöin lopputulos ei ole kasvoilla tunkkainen ja paksu - tosin tämän kanssa sitä vaaraa ei muutenkaan ole. Yleensä huiskin tämän päälle vielä (luonnonkosmetiikan) irtopuuteria, jolla kuulasta lopputulosta saa halutessaan hieman säädeltyä. Olen niin rakastunut tämän antamaan lopputulokseen, etten ole muuta meikkipohjaa käyttänyt kokonaiseen kuukauteen! Ehdottomasti yksi parhaimpia luonnonkosmetiikan meikkivoiteita. 

Absolutionin meikkipohjaa on saatavilla kaksi eri sävyä. Arvaatte varmaan, että omani on vaaleampi sävy eli Light. Tämän purkin ihoa helliviä ja hoitavia raaka-aineita on etenkin ihoa korjaava tamanuöljy, antioksidanttipommina toimiva vihreä tee sekä italianolkikukka, joka vilkastuttaa mikroverenkeiertoa ja vähentää punoitusta kasvoilla. Eikä superhoitavien raaka-aineiden lista toki siihen lopu, sillä La Crème du Teint sisältää myös jojobaöljyä, ruusunmarjaöljyä, inkivääriuutetta ja bambun ydintä. Lisäksi meikkipohja suojaa ihoa auringolta ja ilmansaasteilta. Tällä siis todellakin kelpaa olla myös ne meikittömät ihon lepopäivät! 

Absolution La Crème du Teint on täysin vegaaninen tuote. Saatavilla 30ml koossa, hinta 42 euroa. Absolutionin tuotteita löytää sarjaa maahantuovalta Jolielta ja myös Biodellystä. 

Pidättekö te viikossa meikittömiä päiviä? Entä liikutteko koskaan lähes meikittä julkisilla paikoilla? 

*Sis. mainoslinkkejä.

Lue lisää

elokuuta 07, 2017

Kaunis korostuspaletti kasvoille

Parikymppisenä intoilin eniten luomiväreistä. Keräilin niitä melkeinpä kuin ne olisivat ainoa värikosmetiikan tuoteryhmä. Laatikot pursusivat luomiväripaletteja ja aina piti ensitilassa katsastaa uudet kokoelmat, kun ne ilmestyivät kauppoihin. Nykyään samanlainen hulluus nousee välillä esiin poskipunien ja korostustuotteiden kohdalla, vaikka yritänkin pitää uudet hankinnat hallinnassa. Toisaalta käytän kuitenkin poskipunaa ja highlightereita aina meikatessani, joten uudet ostot on helpompi perustella omassa mielessä. Luomiväri sen sijaan on sellainen, joka jää minulla paljon helpommin meikistä pois ja siksi en nykyään kovin helposti hankikaan uusia luomivärejä laatikoihin makoilemaan.

Myönnän, että tuote saa aika helposti huomioni, jos jossain kohtaa mainitaan sana "hehku". Tavoitteeni on aina ollut kaunis ja kuulas iho, jonka toki saavuttaa ensisijaisesti tunnollisella ihonhoidolla ja syömällä kohtuu terveellisesti, mutta eivät korostustuotteetkaan kauemmaksi siitä tavoitteesta vie. Iho näyttää kauniimmalta, kun sille sipaisee pientä hehkua ja väsymyksen merkitkin saa helposti häädettyä kasvoilta tiehensä tuomalla valoa kasvoille.

Sain keväällä käsiini pr-toimistolta Anastasia Beverly Hills Glow Kit -paletin, johon kuuluu kuusi erilaista sävyä. Paletti onkin ollut ahkerassa käytössä. Omat suosikkisävyni ovat White Sand ja Sunray, mutta myös pronssiin vivahtava Amber Gold näyttää yllättävän kauniilta vaaleallakin iholla. Valkoinen Snow jää luultavasti itselläni lähes koskemattomaksi, vaikka sitä voisi halutessaan hyödyntää myös luomivärinä silmien sisänurkkiin. 

Glow Kit -korostuspaletin metallinhohtoisilla ja puuterimaisilla sävyillä saa todella kaunista hehkua iholle. Pigmenttiä riittää ja sävyt levittyvät kasvoille helposti ja nätisti, eivätkä varise päivän aikana. Paletti on muuten palkittu myös Kicksin Beauty Awards 2017 -voittajana kategoriassa Best Glow Makeup. Brändinä Anastasia Beverly Hills tunnetaan etenkin supersuosioon nousseista kulmatuotteistaan, joiden joukosta olen itsekin löytänyt yhden suosikin. Se paljastettakoon kuitenkin vasta myöhemmin, kun listaan blogissa kaikkien aikojen parhaat kulmatuotteet!

Anastasia Beverly Hills Glow Kit saatavilla Kicks-myymälöistä hintaan 64,90 euroa.

Minkä tuoteryhmän suhteen te olette haalijoita? Käytättekö korostustuotteita?

Tuote saatu pressinäytteenä.

Lue lisää

elokuuta 03, 2017

Viljaton kattaus & taivaallinen resepti

Olen etsinyt jo pidemmän aikaa reseptikirjaa, jossa olisi terveellisempiä reseptejä arkeen. Suurimman osan kirjoista olen jättänyt nopean selailun jälkeen ostamatta, jos kirja on sisältänyt liian monia liharuokia tai resepteissä on käytetty ruoka-aineita, joita en itse voi IBS:n vuoksi syödä. Olen tosiaan ollut kasvissyöjä jo kohta kymmenisen vuotta ja suosin myös gluteenittomia ruokia, koska vatsani oireilee helposti viljoista. Kauraa kuitenkin uskallan syödä silloin tällöin, koska se tuntuu olevan lempeämpi vatsalleni. 

Tilaan suurimman osan kirjoistani Adlibrikseltä, koska siellä on yleensä edullisimmat hinnat. Kesän alussa tilasin jälleen läjän kirjoja, joista ajattelin valita parhaimmat. Yksi kirjoista oli Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus, joka vaikutti mielenkiintoiselta jo esittelyn perusteella. Kirjassa on kauniit kuvat ja reseptit eivät pursua lihaisia ruokia, vaan kirjassa tarjotaan viljattomia, täyttäviä ja terveellisiä ruokia painottuen kasvisruokiin, vaikka löytyy kirjasta myös muutama kanaa tai kalaa sisältävä resepti. Jossain ruuissa on käytetty sipulia, mutta itse olen vain jättänyt sen pois, koska se ei omalle vatsalleni niin hyvin sovi. Valkosipulia voin kyllä käyttää pieninä määrinä ja se tuokin ruokiin hyvän makuvivahteen.

Olen ollut niin iloinen siitä, että ostin tämän kirjan! Olen toteuttanut tästä kirjasta jo todella monia reseptejä, jotka ovat jääneet arjen vakkareiksi. Ja ne maut... On ollut vaikea uskoa, että minun tekemäni ruoat maistuvat niin hyviltä. Kuten aiemmin mainitsin, olen pitänyt itseäni aina surkeana kokkina ja ajatellut, ettei minusta koskaan saa kodin hengetärtä. Mutta miten ihanalta onkaan tuntunut kokeilla uusia ruokia - ja onnistua niissä! Ruokia maistellessa olen välillä kuvitellut, että istun jossain ravintolassa ja nauttinut ruuasta antaumuksella, kuten pitääkin. Nyt vielä puuttuu se mies, jolle voisin välillä kokata - haha. 

Haluan vielä jakaa kirjassa olevan reseptin munakoisohampurilaisista, jotka ovat oikeasti aivan taivaallisia! Jos ette ole koskaan kokeilleet, suosittelen todellakin testaamaan.

Munakoisohampurilaiset (GL)

1 munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

kirsikkatomaatteja

2 dl keitettyä kvinoaa

2 palloa mozzarellaa

tuoretta timjamia

Ensin viipaloidaan munakoiso ja ripotellaan päälle suolaa. Munakoisoviipaleet saavat rauhassa hikoilla lautasella vartin verran, jonka jälkeen huuhdellaan pinnalle noussut tumma neste pois. Palat kuivataan talouspaperilla.

Tämän jälkeen munakoisot paistetaan oliiviöljyssä, jota saa kyllä käyttää aikaa runsaasti, sillä munakoisot imevät aika paljon sitä itseensä. Toisaalta munakoison makukin paranee samalla ja niistä tulee oikein mehukkaita. Paistetaan, kunnes pinta on kullanruskea.

Sitten on tomaattien pilkkomisen vuoro. Kirjan reseptissä neuvotaan käyttämään aurinkokuivattua tomaattia, mutta minulla on jäänyt siitä traumat (josta voin avautua toisella kertaa), joten olen korvannut aurinkokuivatut tomaatit kirsikkatomaateilla. 

Tomaatit voi pilkkoa kahteen tai neljään osaan. Sen jälkeen ne sekoitetaan timjamin kanssa keitetyn kvinoan sekaan.

Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan myös käyttämään buffalomozzarellaa, mutta itse olen käyttänyt aivan tavallista mozzarellaa ja viipaloinut ne purilaisten väliin.

Hampurilaiset kannattaa koota suoraan lautasille, sillä on tarkoitus, että kvinoa pursuaa niistä ulos. Kvinoa on samalla myös hyvä lisuke, vaikka hampurilaiset itsessäänkin ovat yllättävän täyttäviä.

Lopuksi nautiskellaan taivaallisesta mausta! 

~~~

Alkuperäinen resepti löytyy kirjasta Viljaton kattaus, joka on on myynnissä Adlibriksellä hintaan 24,30 euroa.

Oletteko te viime aikoina innostuneet uusista ruuista tai resepteistä? 
Entä onko jollain suositella hyviä reseptikirjoja, joissa olisi kasvispainotteisia ja gluteenittomia ruokia? 

*Kirja itse ostettu. 
Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Lue lisää

elokuuta 01, 2017

Wau, mikä iho!

Rakastan luonnonkosmetiikkaa ja uusia sarjoja, joiden suhteen odotukseni ovat korkealla jo ennen kuin ehdin avata purkit ja testata ensimmäiset tipat tuotteista. Olen ollut nyt jo pidempään kiinnostunut jenkkiläisestä Suki -sarjasta. Purkkien tyyli miellyttää ja lisäksi hinta saa minut myös jollain tapaa odottamaan enemmän. Suki ei siis ole aivan edullisimmasta päästä oleva sarja, mutta ei toisaalta mikään ökyhintainenkaan. Kalleimmat tuotteet ovat 70 euron hujakoilla, joka ei minusta ole paha hinta laadukkaasta luonnonkosmetiikan tuotteesta, jonka teho iholla on niin näkyvä, että se saa melkein pomppimaan tasajalkaa. Juuri tuota tunnetta minä rakastan luonnonkosmetiikassa. Tehokkuutta, joka tulee luonnollisista raaka-aineista ja näkyy iholla niin, että melkein leuka loksahtaa äimistyksestä. Suki sai aikaan näitä tuntemuksia.

Suki on siis amerikkalainen, hyvin korkealaatuinen luonnonkosmetiikkasarja, jonka on perustaja, Suki Kramer, kärsi itse aikoinaan vuosia iho-ongelmista. Kyllästyttyään liian mietoihin ja toimimattomiin tuotteisiin, hän päätti perustaa oman sarjan, joka panostaa korkeaan aktiiviainepitoisuuteen. Tästä johtuen Suki-tuotteiden raaka-aineina käytetään vain kaikkein parhaimpia kasvien osia ja uutteita, jotta iholla saataisiin parhaat mahdolliset tulokset. Tuotteet on kehitetty erityisesti iho-ongelmia ajatellen ja moni aknen tai rosacean kanssa kamppaileva onkin saanut hyviä tuloksia sarjan tuotteilla. Sukin tuotteista suurin osa on vegaanisia ja mitään tuotteita ei ole testattu eläinkokein.

Jo sarjan filosofia eli tuloksellisuus yhdistettynä luonnonmukaisuuteen sai minut innostuneeksi. Jos nimittäin kuvailisin omia unelmatuotteitani luonnokosmetiikassa, juuri nuo kaksi ominaisuutta yhdistäisin toisiinsa. Tuotteiden korkea luomupitoisuus on itselleni myös positiivinen juttu. Suki suosiikin omissa raaka-aineissaan luomua, reilua kauppaa ja vieläpä paikallista tuotantoakin aina kun mahdollista. Sarja käyttää lisäksi vallankumouksellista SSS-teknologiaa, joka muodostuu sanoista Strong, Safe, Stable eli vahva, turvallinen ja vakaa. Tämä tarkoittaa aktiiviaineosien korkeaa pitoisuutta, kliinisesti tutkittua ja tasapainotettua kosmetiikkaa. Sertifikaatteja sarjalla ei ole, mutta tämä on Sukin tietoinen valinta ja samalla myös brändin kannanotto siihen, että heistä luonnollisuuden tulisi näkyä selkeästi jo aineosaluettelosta ilman erillistä sertfikaattia.

Minulla on ollut käytössäni kaksi sarjan tuotetta: Kirkastava seerumi ja Entsyymikuorinta. Suki Even-Tone Brightening Serum on kehitetty iholle, jossa on epätasaisuutta, pieniä näppyjä, näkyviä verisuonia, arpia tai punakkuutta. Minun ongelmani ovat olleet stressipäissäni aiheuttamani arvet, jotka ovat tulleet pienien näppyjen liian innokkaasta puristelusta. Seerumi lupaa tasoittaa ihonsävyä ja vaalentaa maksaläiskiä ja arpia. Pidempään tietoa panttaamatta uskallan onnellisena sanoa: kyllä, tämä tekee mitä lupaa. Omat punapilkkuni hävisivät seerumikuurin myötä lähes kokonaan. Iho oli niin kirkas, että melkein olisi voinut jopa tirauttaa pienet onnen kyyneleet. Toki arvata saattaa, että tuon seerumikuurin jälkeen olen jälleen harhautunut puristelemaan ja aiheuttanut uusia punapilkkuja koristamaan kasvojani. Aionkin ehdottomasti ostaa tätä uuden pullollisen, niin tehokas tuote kyseessä oli. Inci-listasta löytää mm. luonnollisen arbutiinin, matsutake-sieniuutteen ja lakritsinjuuriuutteen, joilla kaikilla on ihoa kirkastavia vaikutuksia. 

Siinä missä käytin seerumin kuuriluontoisena alusta loppuun, kuten seerumeita yleensäkin suositellaan käyttämään, tätä kuorintaa olen vähän jopa säästellyt. Entsyymi-happokuorinnoista minulle on jäänyt aivan valtavan positiivinen kuva, sillä ne ovat oikeasti olleet omalla ihollani todella kirkastavia ja ihon pintaa uusivia. Sukin entsyymikuorintaa suositellaan käyttämään ensikertalaisena 5 minuuttia ja muuten 10-20 minuuttia, mikä on kohtuullisen pitkä vaikutusaika verrattuna muihin kokeilemiini entsyymikuorintoihin. Yleensähän ajaksi suositellaan maksimissaan 10 minuuttia ja vähempikin usein riittää. Entsyymikuorinnat myös usein nipistelevät iholla vaikutusaikana ja iho saattaa vähän punoittaa naamion jälkeen. Molemmat "oireilut" ovat normaaleja. Minulla iho ei ole punoittanut tämänkään kanssa, mutta nipistelyä kyllä tunnen. 

Jos saisin valita vain yhden kuorintamuodon iholle loppuelämäksi, valitsisin ehdottomasti entsyymikuorinnat. Ne ovatkin ehkä se uusin rakkauteni, mitä ihon kirkastamiseen tulee. Entsyymikuorinnoilla hoituu hyvin se ihon viikkosiivous, joka kannattaa tehdä kerran viikossa. Toisin sanoen siivota siis ihon pinnalta kaikki sille kertynyt kuollut ihosolukko ja syväpuhdistaa iho. Tämän jälkeen iho on taas valmiimpi vastaanottamaan voiteiden ja muiden ihonhoitotuotteiden aktiiviaineita. Sukin entsyymikuorinta lupaa tehostaa myös kollageenin muodostusta iholla. Jos kumpaakin tuotetta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi wau. Näiden kanssa tuloksia ei tarvitse jäädä odottelemaan. Supersuositus! 

Suki Even-Tone Brightening Serum 15ml saatavilla hintaan 59,00 euroa, Resurfacing Enzyme-Peel 30ml saatavilla hintaan 77,00 euroa. Suki-tuotteita löytää laajan valikoiman Biodellystä. Molemmat tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille, mutta entsyymikuorintaa ei suositella erityisen herkälle iholle, jossa on couperosaa tai rosaceaa.

Mitkä tuotteet ovat lähiaikoina saaneet teidät wau-linjalle? Onko kokemuksia Sukista?

*Tuotteet saatu, sis. mainoslinkkejä.

Lue lisää