Kirjoitin jokin aika sitten henkilökohtaisemman postauksen otsikolla kaksikymppinen vs kolmekymppinen, peilaten ajatusmaailmaani 10 vuoden välillä. Tekstiä kirjoittaessani huomasin, miten paljon olen muuttunut ihmisenä noiden 10 vuoden aikana. Pelottavaa ehkä olisi, jos en olisi lainkaan kypsynyt, muuttunut tai kasvanut ihmisenä. Sitähän kai me kaikki teemme, sillä elämä opettaa meistä jokaista - tavalla tai toisella. 

Tuohon samaan tekstiin olisin myös voinut sisällyttää 20-vuotiaan Mian ajatuksen siitä, kuinka onnelliseksi ja iloiseksi materia tekeekään. Siihen aikaan elämässäni materialla oli pelottavan suuri rooli. Onni materiasta kytkeytyi kuitenkin itselläni vahvasti siihen, että koin usein oloni aika surulliseksi, ahdistuneeksi - jopa toivottomaksi. Elin jonkinlaisessa usvassa. Huomasin hengittäväni, mutta olin silti sokea elämälle. Ahdistusta, tyhjyyttä ja surua helpottamaan hakeuduin kosmetiikkaosastolle tutkailemaan purkkeja ja keräsin ostoskoriin uusia kauniita meikkejä. Kiikutin kassalle tavaraa, jota en olisi tarvinnut, mutta joka sillä hetkellä sai tuntemaan puhdasta iloa. Materian iloa. Kotona onnea kesti samaisen illan, mutta kun seuraavana päivänä kaivoin ostamani meikit esiin, tunne ei ollutkaan enää sama. Päivä päivältä ilo hiipui, ja lopulta rasiat eivät herättäneet enää mitään tunteita. Ne olivat vain tavaraa.



Joku saattaa helpottaa pahaa oloaan syömällä herkkuja. Olen itsekin monesti sortunut tunnesyöpöttelyyn, mutta shoppailusyöpöttely on ollut suurempi syntini. Olen hankkinut asioita hetken mielijohteesta, koska olen tiennyt sen tuovan hetken iloa. Vaikka moni noista muutaman vuoden takaisista luomiväripaleteista lojuu edelleen laatikossa hylättynä ja täysin käyttämättöminä, en kuitenkaan onneksi koskaan sortunut esimerkiksi pikavippeihin rahoittaakseni kosmetiikkaostoksiani. Nuorempana palkkatyössä vuokra oli pienempi ja rahaa ei kulunut lainanlyhennyksiinkään, joten sitä jäi käyttöön enemmän. Oli helppo kuluttaa sitä kosmetiikkaan tuntematta huonoa omaatuntoa. 

En edes tiedä kadunko sitä, että turvauduin noina aikoina materian antamaan onneen, sillä tuolloin se pienen hetken ilo toi sitä energiaa, jolla minä puskin eteenpäin elämäni usvaisimpina hetkinä. Tänä päivänä tunnen kuitenkin toisin. Huomaan, etteivät hetken mielijohteesta tehdyt kosmetiikka- tai vaatetilaukset tuo pitkäaikaista onnea. Harkitut hankinnat toinen juttu. Toki suon edelleen itselleni kosmetiikkaa tai uusia vaatteita, mutta pyrin harkitsemaan ostoksia edes vähän pidempään ja miettimään, tarvitsenko todella tätä ja haluanko sen vielä ensi viikollakin. 




Fammon kuoleman aikaan minuun iski jonkinlainen "puhdistautumisen" tarve. Myin tuolloin yhden vaatekaappini ja laitoin kiertoon lähes kaikki sen sisällä olleet vaatteet. Tuntui, että halusin vain nopeasti päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tavara menetti merkityksensä. Ehkä kuoleman kohdatessa se ajatus konkretisoitui, että elämässä on kyse muustakin. Siitä lähtien en ole enää halunnut ostaa tai säästää vaatteita, joita ajattelen käyttäväni "sitten joskus". Haluan kaappini koostuvan vaatteista, joita tykkään pitää usein ja joita minun on helppo yhdistellä toisiinsa. Tavoitteeni on pitää vaatevalikoimani sopivan minimalistisena. 

Kosmetiikan osalta homma on haastavampi, sillä kaapit "valitettavasti" pursuavat sitä jo pelkästään työni puolesta. Käyn silti säännöllisesti varastojani läpi ja annan eteenpäin tuotteita, joita en itse ehdi testata tai jotka eivät jostain syystä sovi minulle tai kiinnosta tarpeeksi. Tavarasta luopuminen on samalla aina ihanan puhdistavaa. Varsinkin, jos annat jollekin, joka siitä ilahtuu suuresti.

Tekeekö siis materia onnelliseksi? Kyllä, hetkittäin. Onhan kauniita ja istuvia vaatteita ilo katsella ja käyttää. Samoin on kosmetiikan kanssa. Mutta vaikka kuinka kosmetiikkaa rakastankin, siltikään materiaonnea ei voi mitenkään verrata elämän aitoihin hetkiin, joissa ilo ja onnellisuus on niin vahvasti läsnä, että se tuntuu syvällä sydämessä asti. Materiasta iloitseminen on sallittua ja ajoittain ihanaa, mutta vielä ihanampaa on hulluttelut rakkaiden kanssa, matka uusiin maisemiin tai yksinkertaisesti toisen ihmisen kauniit sanat ja hymy. Loppujen lopuksi ne menevät moninkertaisesti uuden kenkäparin tai luomiväripaletin edelle.

...vaikka myönnetään, että kyllä tuo kuvassa oleva hiljattain ostamani Superdryn collegepaitakin ihan kiva on! Tällaista collegea minulla ei aiemmin ole ollut, enkä omista yhtään hupparia punaisena, joten tein hankinnan sillä perusteella ja ajattelin suosia tätä koko syksyn. College löytyy House of Brandonilta täältä

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Missä tilanteissa koette materiaonnea ja onko se teillä pitkäaikainen tunne? Entä teettekö helposti heräteostoksia vai pyrittekö pysymään harkituissa hankinnoissa?



















*Postaus sis. mainoslinkin. Kuvat: Charlotta.

14 kommenttia:

  1. Olipas hienoja kuvia, hehhee. :D Ihana teksti. Etenkin kosketti tämä lause: " - - siltikään materiaonnea ei voi mitenkään verrata elämän aitoihin hetkiin, joissa ilo ja onnellisuus on niin vahvasti läsnä, että se tuntuu syvällä sydämessä asti. "

    <3

    x Charlotta Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, välitän kehut kuvaajalle :D Ja joo, tottahan tuo on, että vaikka kuinka materia välillä ilahduttaakin, kyllä se pidempiaikainen onni syntyy ihan jostain muusta kuin jatkuvasta materiailosta :)

      Poista
  2. Nykyään ostaminen on kyllä enemmän harkittua, mutta joskus tulee sellainen asia vastaan, jota ei vaan voi jättää kauppaan :) Olen samaa mieltä, välillä se materia tuo onnea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen! :D Niissäkin tilanteissa pyrin kuitenkin miettimään asiaa järkevästi, enkä heti ryntäämään kassalle, vaikka sitäkin on tullut tehtyä ;)

      Poista
  3. No se on just eikä melkein näin! Toki kauniita asioita on kiva fiilistellä ja joskus ostaa, mutta aito onni, hyvinvointi ja tyytyväisyys omaa elämään tulevat muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun kommentoit, Riitta! Tuo on niin totta, mitä sanoit :) Aito onni koostuu ihan jostain muusta kuin materiasta, vaikka siitäkin on välillä lupa iloita.

      Poista
  4. Kyllä se materia täälläkin välillä onnelliseksi tekee. Ihanat kuvat <3 muuten mutta eihän susta rumia kuvia saakkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos vaan ihana, mutta kyllä kuule niitä kuvia saa aika paljon ottaa, että sieltä julkaisukelpoisia otoksia löytyy :D Varsinkin kun en oo mikään maailman luonnollisin poseeraaja! Mutta harjoitellaan, harjoitellaan :D

      Poista
  5. Mä oon aika minimalisti ja nautin enemmän siitä tavaroiden karsimisesta kuin hankkimisesta 😂 Kirppissaldo kahelta päivältä tällä hetkellä yli 400€. Tuo summa kertyi lasten sekä mun vaatteista. Ihan huikeaa päästä eroon ja saada kaappeja järjestykseen 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no siinä vasta saldo! :D Tollahan lähtis jo melkein ulkomaille! :D Mäkin mielellään laitan tavaraa eteenpäin, mutta kirppistelyssä on aina niin oma hommansa, että mielelläni lahjoittaisin säkillisen kerralla vaan jonnekin vaatteita tarvitseville :) Mutta joo, mäkin rakastan sitä tunnetta, kun kaapit on järjestyksessä ja pääsee tavarasta eroon! <3

      Poista
  6. Harvemmin enään teen heräteostoksia. Ja ne, mitä teen, on yleensä joku paketti teetä tai uutta suklaata levy, kynttilä yms. muuta pientä. Materia tekee onnelliseksi tiettyyn rajaan asti. Kun on ne perusjutut eli sänky, sohva, pöytä, tietokone, puhelin, kodinkoneet yms. ni kaikki on hyvin. Kaikki muut on kivaa extraa. Iän myötä sitä on tullu kyllä paljo järkevämmäksi näissä asioissa, eikä tavaroita haali vaan koska voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paketti teetä, suklaalevy tai kynttilä kuulostaa just sellaisilta sopivilta, pieniltä arjen iloilta :) Mun mielestä ne on ihan sallittuja, ja itsekin ilahdun tollaisista ihan pienistä jutuista! Oma harkintakyky on noussut ehkä eniten just vaatehankinnoissa, ettei tulisi turhaan ostettua sellaista, mikä osoittautuu loppupeleissä vaan heräteostokseksi ja unohtuu kaappiin heti hankkimisen jälkeen. Mä olen myös sitä mieltä, että elämä on hyvää, kun peruspalaset on kunnossa ja välillä saa ilahdutettua itseään joillain tapaa. Ikä on kyllä tuonut järkeä tähän omaan kulutukseenkin!

      Poista
  7. Ihana kaunis Mia! <3 Materia tekee hetkellisesti onnelliseksi, haluaisin esimerkiksi uuden olkkarin maton, vanha on vanha ja kauhtunut. Mutta silti laitan rahat mieluummin siihen, mikä tekee pitkän aikaa onnelliseksi: matkailuun ja elämyksiin. Niin ja lasten materiaan, hyvät kuravaatteet = onnelliset lapset. :D Ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Katja! <3 Joo, mä niin tiedän tuon tunteen. Mullekin iski yhdessä vaiheessa sellainen "oikosulku", että olisin halunnut koko kämpän sisustuksen laittaa uusiks, kun kaikki kalusteet on niin vanhoja; keittiönpöytä 10 vuotta sitten ostettu, sohva 5 vuotta sitten exän kanssa hankittu jne. Mut sit ajattelin, että mikä järki, kun kaikki kuitenkin "toimii" :D Toistaiseksi mennään siis vielä samoilla, vaikka makkariin oon jotain uutta hankkinutkin. Ehkä just se "vähän kerralla" -taktiikkakin toimii ihan hyvin ja sit ehtii iloita yhdestä huonekalusta kerrallaan :D Mutta tuossa oon niin samaa mieltä, että matkustelu ja kaikki elämykset antaa kyllä niin paljon enemmän! <3

      Ihanaa viikonloppua sinne! <3

      Poista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!