keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Juhlapyhät ja niiden korostama yksinäisyys



Vielä joulukuun alussa en edes stressannut koko asiaa. Oli niin hurja vauhti päällä arjessa, etten ehtinyt miettiä, miltä todellisuudessa tuntuisi viettää joulu täysin yksin omassa seurassani. Oikeasti taisin jopa luulla, että se tulisi olemaan helppoa, kun olin aika äärirajoilla väsymyksen suhteen ennen joulua. Kuvittelin ottavani rennosti ja olevani hyvillä mielin: katsoisin hyviä elokuvia ja lukisin kirjoja, nukkuisin ja vain olisin, kun siihen kerrankin olisi mahdollisuus. Kaksi päivää ennen aattoa suunnitelma vielä kuulostikin hyvältä, kun iloitsin siitä, että olin vihdoin saanut kaikki työt hoidettua. Tuntui huojentavalta, että tiedossa olisi vain olemista, eikä kukaan kaipaisi minulta hetkeen mitään. 

Olin suunnitellut herääväni aattona ilman herätyskelloa. Riisipuuroa olin tehnyt valmiiksi jo edellisenä iltana, koska olin halunnut virittäytyä joulutunnelmaan. Aattoaamuna suunnittelin käyväni joulusaunassa ja sitten katsovani joitain jouluisia elokuvia. Myöhemmin kävisin joulukirkossa, jotta saisin jotain ihmiskontaktia päivän aikana. Todellisuudessa suurin osa noista asioista toteutuikin. Mutta samaan aikaan sisimmässäni vallitsi tunne, jota oli vaikea häätää: tyhjyys


En aio valehdella: juhlapyhät ovat raskaimpia. Parisuhteessa niitä oikein odotti. Oli ihanaa suunnitella mitä kaikkea silloin yhdessä tekisi. Sinkkunaisena yksinäisyys korostuu, kun ei ole vahvaa yhteyttä omaan perheeseensä ja ystävillä taas on omat puolisonsa ja perheensä, joiden kanssa viettää erilaiset juhlapyhät. Tänä jouluna huomasinkin, että minulle on noussut oikea kammo juhlapyhistä. En enää jaksaisi miettiä missä, miten ja kenen kanssa ne vietän. Vaikka ajatus juhlapyhästä yksin kuulostaa helpolta, todellisuus on kaikkea muuta silloin kun hetki on siinä. Tosiasia on, että juhlapyhinä yhdessäolo voittaa yksinolon sata nolla - etenkin silloin, kun yksin vietettyjä juhlapyhiä on jo kasaantunut useampi. 


Pahin virhe juhlapyhänä on avata sosiaalinen media ja alkaa katselemaan muiden Facebook-kuvia ja Instagram Stories-videoita: ruuasta notkuvia joulupöytiä, läheisten kanssa olemista, lasten naurua, iloisia ja odottavaisia ilmeitä, rakkautta ja lämpöä - kaikkea sitä, mitä itsekin sain olla osana vielä pari vuotta sitten. Huomasin palavasti kaipaavani sitä yhdessäoloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että on osa jotain perhettä. Aloin miettimään myös rakasta isoäitiäni, jota ikävöin suuresti. Fammo oli minulle aina se läheisin. Nyt Fammon kuolemasta tulee kohta kuluneeksi jo viisi kuukautta. 


En haluaisi, että tästä tekstistä kuultaa liika epätoivo, koska en edelleenkään ole rynnistämässä parisuhteeseen vain siksi, että juhlapyhät tuntuvat raskailta. Olen paljon mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa, joka kuluttaa vain turhaa energiaa. Ihannetilanne olisi kai olla onnellinen kaksin. Myönnän silti, että saatan ahdistua myös siitä, jos joku olisi joka hetki vierellä, enkä saisi ollenkaan omaa tilaa. Olen ulospäinsuuntautunut, mutta siitä huolimatta myös ihminen, joka kaipaa tietyn määrän yksinoloa ja nauttiikin siitä. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö juhlapyhät olisi erityisen vaikeita ja etteivät ne korostaisi yksinäisyyden tunnetta. Monesti yksinäisyys on kuitenkin vaiettu asia ja moni siitä kärsivä saattaa hävetä sitä, eikä siksi halua ottaa asiaa esille. Myönnän, että itsekin tätä tekstiä kirjottaessani mietin monta kertaa, tulenko sittenkään julkaisemaan tätä. Uskallanko todella myöntää ajoittaisen yksinäisyyteni?

Siitäkin huolimatta, mitä tämän tekstin jälkeen minusta ajatellaan, päätän julkaista tämän. Uskon siihen, että vaikeista asioistakin on hyvä puhua ja jossain saattaa olla joku, joka kärsii samasta asiasta. Olisikin kiva kuulla ajatuksianne aiheesta. Kommentteja voi jättää myös nimettömänä, jos siltä tuntuu!

Onko joku teistä joskus viettänyt juhlapyhiä yksin? Pitääkö teidän mielestänne yksinäisyyttä hävetä? 









Share:

34 kommenttia

  1. Mulle joulunaika on pahinta aikaa vuodesta. Ahdistaa koko ajan, unettomuus riivaa jne. Jouluun jotenkin kulminoituu se kaikki, mitä itsellä ei oo. Oon menettäny lapsuuden perheeni, koska heidän kanssaan ei voi olla tekemisissä ilman kärsimystä ja itsensä kadottamista, joten ei kiitos. Mieluummin ilman. Mää jotenkin epäilen kaikkea jouluun liittyvää. Onko perheissä oikeasti sellaista rakkautta ja kivaa yhdessä oloa? Mää oon kokenu vaan kulissia, johon itsekin uskoin ja josta totuus on tullu päin naamaa mitä julmimmalla tavalla.

    Nyt oli eka joulu, etten laittanu edes jouluruokia. Kysyin mieheltäni, että haluaisko hän viettää joulua perheensä kanssa tai jouluruokia ja vastaus oli tiukka ei ekaan ja plääh tokaan. :D Meillä ei eronnu joulu arjesta mitenkään. Se tuntu sopivalta. Tosin kinkkua saadaan loppiaisena. Mikä ihan kivaa.

    Mun yksinäisyys syntyy siitä, että ei oo perhettä tai sukua, jonka kanssa olla tekemisissä. Oon täysin yksin heijän suhteen. Ja parisuhde ei korvaa sitä mitenkään, eikä ystävät.

    Sää oot, Mia, ihana just tuollaisena ku oot. <3 Ihanaa lukea tällaisia kirjotuksiakin, kun niistä tietää, ettei oo yksin ajatustensa ja kokemustensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Laura tästä ihanasta kommentistasi <3 Todellakin lohduttavaa huomata, ettei ole ainut, joka tuntee näitä tunteita ja ajattelee asioista tällä tavalla.

      Mä ymmärrän tuon epäilyksen, jota tunnet joulua ja sitä onnellisesti yhdessä viettäviä perheitä kohtaan. Mulla iskee siinä kohti enemmänkin haikeus ja suru, kun sitä ei omalla kohdalla ole. Mutta sitten taas tuo epäilys, se mulla tulee enemmänkin parisuhteista. Kun siitä ei ole itsellä hyvää mallia, eikä sitä ole omalla kohdalla vielä täysin onnistuneena kokenut, tulee monesti epäilleeksi, että onko se koskaan omalla kohdalla edes mahdollista. Silti haluaisin kyllä edelleen uskoa siihen, että vielä jonain päivänä sekin onnistuu.

      Teidän joulu kuulosti just teidänlaiselta eli parhaalta mahdolliselta! Noin sen pitää mennäkin. Ei kaikkien tarvitse viettää joulua samalla tavalla, riittää, kun on molemmilla hyvä olla :)

      Ja tiedän mitä tarkoitat; parisuhde ei varmasti korvaa omaa perhettä, eikä ystävätkään. Mutta mulle parisuhde on aina ollut se "läheisin perhe". Siksi ehkä yksinolo tuntuu välillä täysin juurettomalta.

      Kiitos niin paljon ihanista sanoistasi <3 Tosi kiltisti sanottu! Niinhän se on, että me kaikki ollaan hyviä just sellaisina kuin ollaan (myös sinä!) ja pitäisi rohkeasti uskaltaa olla oma itsensä.

      Poista
    2. Tuttu tunne tuo juurettomuus minullekin. En koe kuuluvani minnekään tai mihinkään. Kadehdin ihmisiä, jotka pystyy sanomaan, että oon esim. oululainen tai että kuulun tähän ja tähän sukuun ja että se tulee sellaisella varmuudella ja tiedolla, että näin on ja tulee aina olemaan.

      Tajusin just sun kommenttia lukiessa, että miksi en osaa ajatella parisuhdetta perheeksi. Ajatus meistä kahdesta perheenä on pelottava, koska perheeseen sanana liittyy niin paljon pelkoa ja väkivaltaa ja rakkaudettomuutta ja vihaa. Sitä ei halua liittää meihin ja pilata meitä sillä. Vaikka tajuaa, että me ollaan me, eikä mun lapsuuden perhe. Ja että perhe on vain sana.

      On hyvä, ettei tulevaisuutta tiedä. Toivon, että saat elämääsi rakkautta ja että mun elämässä tää rakkaus pysyy, nyt ku oon saanu sitä. Tärkein rakkaus tulee kuitenkin itsestä. Että tykkää itsestä ja kohtelee ittiä hyvin. Sitä minä opettelen.

      Poista
    3. Mä ymmärrän sua. Pelko on vahva, vaikka sille ei haluaisi eikä saisi antaa valtaa. Lähtökohdista riippumatta on silti aina mahdollisuus hyvään, jos sitä vain haluaa tavoitella. Onhan se haasteellisempaa, kun on kaikki pelot ja lukot siinä sivussa varjostamassa ja yrittämässä sekoittaa pakkaa, mutta kyllä nekin voi peitota. Vaikka se vaatiikin työtä ja monet itkut ja hetkelliset epäonnistumiset. Mutta lopussa tulee se "voitto", niinkuin usein sanotaan. Siihen mä ainakin haluan uskoa!

      Ja joo, vaikka epävarmuus onkin raastavaa, en itsekään haluaisi tietää tulevaisuutta, en! Pelkkä ajatuskin puistattaa. Mielummin elän näin ja yritän pysyä toiveikkaana. Ja tuokin on niin totta; on vaikeaa rakastaa toista, jos ei ensin rakasta itseään. Oikeastihan sitä itse antaa muille mallin, miten sallii itseään kohdeltavan. Sitä ei vaan aina tajua, että kaikki lähtee itsestä.

      No, mutta uusi vuosi, uusi suunta ja uudet jutut. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea HYVÄÄ ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti meille molemmille!

      Kiitos taas sun kommentoit <3

      Poista
  2. Mä vietin muutaman aiemman joulun ennen tätä nyt ollutta lähestulkoon yksin. Kävin aattona isäni luona pikaisesti syömässä ja sen jälkeen painuin kotiin ja yleensä menin suorinta tietä nukkumaan pois pahaa oloani. Äitini kuoli vuonna 2014 ja se muutti mun jouluni täysin. Enää siitä vanhasta ei ollut mitään jäljellä ja joulusta tuli mulle vain ja ainoastaan ahdistava asia. Nyt tänä vuonna tilanteeseen tuli muutos, kun viereltä löytyy kumppani, jonka kanssa sitä joulua sai viettää. Edelleen ne ahdistavat tunteet siitä, miten erilainen se joulu on lapsuuden ja nuoruuden jouluihin verrattuna, olivat siellä taustalla, mutta eivät ollenkaan niin voimakkaina kuin aiempina vuosina. Kyllä mä sen myönnän, että mun olisi ollut hyvä hakeutua johonkin ihmisten seuraan myös edeltävinä jouluina eikä jäädä yksin kotiin, sillä se yksinolo tosiaan vaan pahentaa oloa. Paha sitä kuitenkaan enää on mennä muuttamaan.

    Toivottavasti sun joulu sujuisi ensi vuonna vähän mukavammissa merkeissä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kun aiemmin kommentoit sun äidin kuolemasta. Voin vain kuvitella miltä susta on tuntunut ja tuntuu varmasti sydämessä edelleenkin <3 Suru ei koskaan täysin häviä, se vain hälvenee ajan kanssa. Kyllä sitä silti tulee aina kaipaamaan itselleen rakkaimpia ihmisiä ja toivoisi, että voisi jakaa heidän kanssa asioita. Ihanaa, että sulla on nyt kumppani, jonka kanssa saat viettää joulua ja jakaa hetket!

      Ja joo, päätin tänä jouluna, että seuraavaa joulua en enää vietä yksin, vaikka mikä olisi. Tämä joulu oli jotenkin vaan niin kauhea, kun yksinäisyys iski kunnolla päälle. Olin viime joulunkin yksin, mutta silloin kävin sentään aattona syömässä jouluaterian yhden ystäväpariskunnan luona. Tänä jouluna kun oli täysin yksin, se tuntui aivan eriltä. Ja varsinkin kun ei ollut enää Fammoa, jolle soittaa, niinkuin viime jouluna vielä oli...

      Kiitos kun kommentoit ja jaoit sun ajatuksia, Linda <3

      Poista
  3. Mulla alkoi kyyneleet vieriä melkein jo siinä vaiheessa kun luin tämän otsikon...

    Kuten varmaan tiedätkin, on täällä toinen jonka joulusta rakkaan ihmisen puuttuminen teki erilaisen kuin koskaan ennen. Samanlaista yhteyttä muuhun sukuun ei ole, joten tässä tilanteessa sitä tuntee olevansa kovin "juureton", varsinkin jouluna.

    Voisinpa antaa nyt sinulle ison halauksen! Lähetän sen näin ajatuksen voimalla ja virtuaalisesti, toivottavasti tulee perille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihana, kiitos! Otan todellakin vastaan sun halauksen ja halaan vielä tiukemmin takaisin <3

      Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Juhlapyhät on todellakin pahimpia, kun ne vietetään yleensä läheisten ja perheen kanssa. Itsekin oon käynyt nimenomaan noita "juurettomuuden" tunteita läpi. Silti haluan jaksaa uskoa siihen, että tämäkin on vain väliaikaista. Myös sulle <3

      Poista
  4. Voi, olipa samaistuttava teksti tietyiltä osin! Olin joulun perheen kanssa, mutta noin yleensä juhlapyhät eivät ole mulle mitenkään mieluista aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva, kun kommentoit! Kiva, jos tekstissä oli jotain samaistuttavaa, vaikka aihe ei niin positiivinen ollutkaan.

      Poista
  5. Mie oon viettäny aikuisena suurimman osan jouluista töissä. Työpäivän ajan menee hyvin, mutta kyllä se yksinäisyys alkaa työpäivän jälkeen tuntua. Itsellä olisi mahdollisuus töiden sijaan mennä perheen ja suvun kanssa viettämään joulua muualle, mutta toisaalta kaipaan sitä yksinoloakin ja opiskelijana joulupalkka on tarpeen.

    Eniten tosissaan tuntuu se, että somessa kaikilla on niin ilosta joulua, on puolisot, lapset ja lemmikit. Ja kukaan ei oma-aloitteisesti ota yhteyttä vaan jos haluaa edes toivotella joulut, niin itse on aloitettava. Ja Iltalehden uutisointi sinkkujen baarijoulusta ja vieraan vierestä heräämisestä lähinnä suututti.

    Onneksi arki alkaa kohta. Itse pidän uudesta vuodesta vielä vähemmän kuin joulusta kun sillon kuuluisi olla bilettämässä kavereiden kanssa ja kun niitä kavereita ei ole, nökötät yksin kotona.

    Parempia jouluja ja uusia vuosia odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi, Eve!

      Tiedän mitä tarkoitat. Tunnustan, että olen itsekin monesti käyttänyt nyt sinkkuaikoina töitä "pakopaikkana". Kun pysyttelee kiireisenä ja on jossain muualla, ei ehdi tuntea niitä tunteita, mitkä muuten iskisi päälle. Ja jouluna ne todellakin iski, kun oli ihan itsekseen kotona, eikä pakopaikkaa yhtäkkiä ollutkaan.

      Ja samat ajatukset kävi täälläkin mielessä kun tuli jouluna tehtyä se virhe, että avasin somen ja aloin sitä selaamaan. Tottakai sitä on iloinen muiden puolesta, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei se olisi tuntunut itsellä missään. Mä sain muutaman jouluntoivotusviestin tuttavilta, mutta niihinkin vastaaminen tuntui oudolta, kun viestittelijöistä ei varmasti kukaan tiennyt, että vietin joulua yksin.

      Sinkkujen baarijoulu, haha! Mä itse asiassa tänä jouluna vasta ensimmäisen kerran kuulin, että baaritkin järjestää jotain jouluhippaloita aattoiltana. Olin aina luullut, että ne on vasta Joulupäivänä tai Tapaninpäivänä. Ei olisi kyllä itsellä tullut mieleenkään lähteä aattona baariin, olisi varmaan tullut vielä hirveämpi olo :D

      Poista
  6. Olen siitä onnekas ollut, että en ole pyhiä yksin joutunut viettämään. Muistan kyllä yhden uuden vuoden, jonka vietin yksin kun mies oli töissä, eikä vielä ollut lapsia seurana. Silloin muistan, miten katsoin tv:stä juhlimista ja itkin sitä, että oli niin hiton tylsää, muilla oli hauskaa ja miestäkin oli ikävä. Minusta on hyvä, että uskallat puhua myös tästä puolesta sinkkuudessa. Uskon, että se oma rakas tulee sinullakin pian vastaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, ihanasti sanottu <3 Monta kertaa kyllä epäröin, että uskallanko sittenkään julkaista tätä, joten tosi ihanaa on ollut huomata, miten postaus on otettu vastaan ja että se on herättänyt ihmisissä ajatuksia.

      Onneksi sulla on oma perhe, jonka kanssa viettää pyhiä! Siitä saa kyllä todellakin olla moninkertaisesti kiitollinen <3

      Poista
  7. Yksinäisyyttä ei tarvi hävetä ja ihanaa, että uskalsit julkaista tämän. Mä olen todella onnekas, kun on ihana parisuhde ja läheinen perhe, mutta aina pyhinä mielessä käy myös ne, joilla ei välttämättä ole. Oot ihan huipputyyppi - olit sitten yksin tai parisuhteessa. Jotenkin romantikkona haluan uskoa, että vielä saat tuplana takaisin ne yksinäiset ajat ja ehkä niilläkin on joku tarkoitus. <3

    x Charlotta
    www.charlottaeve.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Charlotta, niin ihanasti sanottu <3 Mä alankin nyt ajattelemaan just noin, että joskus vielä saan tuplana takaisin tämän ajan ja nauttia oman perheen kanssa juhlapyhistä. Silloin toivonkin, että katsoisin hetkellisesti taaksepäin muistaen nämä yksinäiset ajat ja tuntisin vieläkin suurempaa onnellisuuden tunnetta.

      Ja joo, sä oot onnekas! <3

      Poista
  8. Itselläni on läheiset välit perheeseen ja sitä kautta juhlapyhät eivät aivan niin kauheilta sinkkuna tuntunut - sen aikaa kun siellä perheen kanssa oli, mutta muistan kyllä hyvin kuinka se uksinäisyys iski vasten kasvoja heti kotiin tultua eikä varmaan ole liioiteltua sanoa, että ahdistus olisi joskus jopa kyynelinä purkautunut. Ja tosiaan hyvä kun uskallat ääneen puhua vaikeistakin asioista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti niillä sinkuilla on joulut edes vähän helpompia, jos perhe on läheinen ja lapsuuden jouluista on muutenkin onnelliset ja turvalliset muistot. Ja joo, kyllä mullakin yksinäisyys on välillä ollut niin pahaa, että on itku tullut... Varsinkin nyt Fammon kuoleman jälkeen sitä on välillä tuntenut olevansa ihan täysin yksin. Mutta haluan ajatella, että tää ei ole ikuista. Tää on vain vaihe, joka jossain vaiheessa on ohi. Mutta koska, sitä en taas tiedä. Olisin kyllä jo valmis siirtymään tästä vaiheesta seuraavaan :D

      Kiitos kun kommentoit <3

      Poista
  9. Minulla tuli tuo sama fiilis viime jouluna, koska nykyinen mieheni oli vasta uusi juttu ja joulut vietimme erillämme. Olin vanhempieni luona jouluna, mutta silti joulu tuntui yksinäiseltä, koska en ole ollut aikuisiällä vanhempieni luona yksin jouluna - aina minulla oli kumppani mukana. Tänä jouluna tuli myös hieman tyhjä olo, kun olin töissä ja tauolla selasin Instagramia ja Facebookkia - muiden jouluiset päivitykset eivät olleet kivaa katseltavaa, kun itse oli töissä ja joulu meni tältä vuodelta ihan ohi. Toivotaan, että meillä molemmilla olisi ensivuonna paljon mukavemmat joulut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että susta tuntui varmasti oudolta ja yksinäiseltä viime jouluna. Vaikka sitä olisi parisuhteessakin, voi silloinkin tuntea olonsa yksinäiseksi, jos joutuu viettämään jonkun tosi tärkeän pyhän erillään, kun haluaisi kuitenkin olla toisen kanssa. Yksinäisyyttä on monenlaista. Varmasti meistä useimmat on kokenut jonkun muodon niistä - edes hetkellisesti.

      Kuulostaa hyvältä lupaukselta; ensi vuonna meillä molemmilla on ihanat joulut! <3

      Poista
  10. Ihana teksti! <3 Tulet vielä löytämään rinnallesi toisen puoliskon ja saat vielä viettää monta juhlapyhää niin, ettet ole yksin! :) Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
  11. Yksinäisyys on melko kamala asia. Olen itse ollut sosiaalialaan liittyvässä harjottelussa koko syksyn ja kyllä tuohon pyhän alle kulminoitui se, kuinka paljon yksinäisiä ihmisiä on. Se on jotenkin todella surullista, ettei kaikilla ole jotain, kenen kanssa pyhiä viettäisi :( yksinäisyys on jotain sellaista, johon ei ihminen kuitenkaan koskaan totu.

    Mun joulut muuttui kuutisen vuotta sitten, kun äitini menehtyi. En voi sanoa, että joulut saisi ikävöimään häntä sen enempää kuin jokin muukaan aika jolloin kaipaisin äidillisiä neuvoja ja lohdutusta ja muuten vain höpistelyä, meillä on kuitenkin ollut mukavat pyhät avomieheni ja pikkuveljeni kanssa. Veljeni kuitenkin ei ole parisuhteessa, joten hän usein päätyy aattoillan lopuksi paikallisravinteliin ettei tarvitsisi olla yksin kotona. Yksinäisyys varmaan korostuu, kun meillä ollessaan on ollut mukavaa ja sitten paluu omaan kotiin ja pyhiä on vielä aatonkin jälkeen useampi pvä. Aikuinen kuitenkin usein kaipaa sellaista läheisyyttä, jota ei edes perheeltään ei voi saada, vaikka välit olisikin lämpimät.

    Hienosti puit tunteesi sanoiksi, herätti paljon ajatuksia kuten kommentin pituudesta varmasti huomaa. Kuitenkin, toivotan sinulle erittäin ihanaa ja rakkaudella täytettyä pian alkavaa vuotta 2018! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä se nimenomaan on: kamalaa. Välillä oon asiaa jopa vähän hävennytkin. Kehtaako sitä oikeasti sanoa, kuinka yksinäiseltä välillä olo tuntuu. No, nyt se tuli sanottua. Välillä on niin tajuttoman yksinäinen olo, ettei mitään rajaa. Ja juhlapyhinä se korostuu...

      Oon aina ajatellut, että baareissa ole ketään jouluna, mutta se on varmaan just niin, että onhan siellä. Kaikki ne, jotka oikeasti on yksin, jolla ei ole perhettä. Nyt on jotenkin jopa helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka aattoiltana päätyy paikalliseen ravintolaan. Joskus ajattelin, että siellä olisi vaan "juoppoja", mutta varmasti on myös monia, jotka vaan tuntisi kotona olevansa yksin. Baari on hyvä pakopaikka. En itse edes harkinnut lähteväni aattona, koska olisin varmaan tuntenut oloni vieläkin surkeammaksi. Joulupäivänä meinasin lähteä, mutta jäin sitten kuitenkin kotiin.

      Varmasti kaipaat äitiäsi muutenkin kuin jouluna. Ne on just ne arjen hetket, kun haluaisi soittaa toiselle ja kysyä neuvoa tai kertoa jotain. Onneksi sulla on sun avomies ja pikkuveli! Varmasti sun pikkuvelikin arvostaa sitä, että saa tulla viettämään teidän kanssa joulua, vaikka ilta jatkuukin muissa maisemissa.

      Kiitos kauniista sanoista ja ihanaa kun kommentoit! Näitä kommentteja ja ajatuksia on ollut niin ihana lukea. Arvostan jokaista paljon <3

      Poista
    2. Mun mielestä siinä ei ole mitään hävettävää, että on yksin. Syyt yksinäisyyteen ovat eri ihmisillä erilaisia, ja jotenkin tästä sun kirjoituksesta tuli esiin, että esim. mielummin oot yksin kun huonossa parisuhteessa. Se puolestaan osoittaa hirvittävää rohkeutta, että sulla on vastassa niinkin ikävä asia kuin yksinäisyys, mutta sekään ei saa sua tarttumaan kehen tahansa vastaantulijaan. Enkä väitä että sekään väärin olisi :)

      Ja kyllä. Olen todella kiitollinen mun läheisistäni sekä kyllä mun veli myös muistaa kiittää mua kaikesta mahdollisesta :D. <3

      Kiitos myös omasta kommentistasi, huomaa, että olet kiinnostunut postaustesi herättämistä pohdinnoista :)

      Poista
    3. Kiitos <3 On se kyllä jotenkin aina yhtä huojentavaa kuulla jonkun suusta, että yksinäisyyttä ei tarvitse hävetä. Tuota kun tarpeeksi moni toitottaisi, niin ehkä sitä alkaa jo uskoa :D Teki kyllä itsellekin hyvää kirjoittaa aiheesta.

      Ihana sun veli! Tuo mun mielestä todella tärkeää, että muistaa osoittaa toiselle olevansa kiitollinen. Kiitollisuus on asia, jota ei tulisi koskaan unohtaa. Jos mä saisin yhden asian toivoa, minkä haluan elämässä säilyttää, niin kiitollisuus ja nöyryys. Ylpeät ja kiittämättömät ihmiset on pahimpia, mitä tiedän. Okei, kyllä siihen voisi vielä listaa ja luonteenpiirteitä jatkaa, mutta jätetään tähän eikä eksytä liikaa aiheesta :D

      Ja joo, on kyllä tosi ihanaa saada kommentteja tällaisiin syvällisempiin aiheisiin liittyen. Jokainen kommentti rohkaisee kirjoittamaan enemmän myös elämää koskevista aiheista, eikä vain kosmetiikasta. Vaikka toki kosmetiikka tulee silti pysymään mukana - aina :)

      Poista
  12. Missään nimessä sitä ei pidä hävetä, vaan kertoakin siitä <3 Minä olen melkein aina viettänyt joulun ainakin oman perheen keskeen (omat lapset ja mies), välillä isommalla porukalla. Ja tätä tekstiä lukiessa aloin miettimään, että olisipa ihana tarjota jollekin yksinäiselle jokin hetki joulusta <3 Ei säälistä, vaan sydämestä ja siksi että jokainen ihminen on yhteisten kokemusten arvoinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä arastelee vaikeista asioista puhumista, varsinkin näin "julkisesti". Ei saisi miettiä liikaa mitä muut ajattelee, mutta se on oikeastaan ollut itselläni aika isokin ongelma. Tämä tekstin julkaiseminen teki hyvää myös siinä mielessä. Olen yksinäinen, mutta tarviiko sitä tosiaan hävetä? Jos se on jostakusta noloa, sitten on. No joo, kunpa voisi aina ajatella näin.

      Ja tuo on ihanasti ajateltu! Tiedätkö, että itse mietin aivan samaa tänä jouluna kun olin yksin. Että jos joskus tulevaisuudessa törmään sellaiseen ihmiseen, jonka tiedän viettävän joulua yksin, kutsun hänet viettämään joulua oman tulevaisuuden perheeni luokse, joka toivottavasti joskus mulle siunaantuu. Ja nimenomaan sydämestä, ei säälistä!

      Kiitos Katja, että jaoit ajatuksiasi! <3

      Poista
  13. Elämä on yhtä muutosta. Joskus koin rasittavana joulun omaisten kanssa. Kun mies kuoli, ei minulla ollut siihen velvoitetta. Tuli uusi seurustelukumppani, jolla oli omat jouluagendansa. Sekin kesti aikansa ja nyt, vanhempana, sitten on mies, jolla on lapsia ja lapsenlapsia, ja joulu sitten juostaan maakuntaa edestakaisin kaikkien luona vuoronperään. Tämän jälkeen en edes jaksaisi lähteä oman äitini luo muutaman sadan kilometrin päähän, varsinkin, kun asun Sveitsissä ja olen odottanut rentouttavaa joululomaa jo pitkään.

    Nyt olen pari päivää itsekseni (siis mies hoitamassa firmaansa päivät), joten olen ihan onnellinen kun saan vain olla.

    Älä murehdi, elämä muuttuu ja olen ihan varma, että joskus vielä kaipaat sitä aikaa, kun sait viettää joulun ihan omassa rauhassasi ja niinkuin haluat. Usko minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekseen oleminenkin on tietyin väliajoin ihanaa ja parisuhteessakin sitä kaipaa omaa aikaa - ainakin itse kaipaan ja tarvitsen myös omaa rauhaa. Mutta tarpeeksi pitkään kun on yksin ollut, niin kyllä sitä kummasti alkaa kaivata myös toista ihmistä ympärilleen. Ongelma onkin varmaan siinä, että kun ketä tahansa ei ole "se toinen", vaan sen pitäisi olla joku, johon aidosti luottaa ja tuntee yhteyden. Ja missä ja koska sellaisen ihmisen kohtaa, sitä ei taas tiedä.

      Ja niin, tuokin voi olla stressaavaa, jos joulu on liian aikataulutettu ja on monta paikkaa, jossa käydä. Aikoinaan parisuhteessa ollessani tuli toimittua niin, että valittiin yksi paikka, jonne mennään ja siellä oltiin joulu. Vuorottelu tuntui olevan hyvä ratkaisu, mutta toki monelle joulu on se aika vuodesta, jolloin ne tärkeimmät sukulaiset kierretään läpi, jos ei muuten tule lähdettyä "maakuntamatkailemaan".

      Mutta kiitos Dzinni sanoistasi ja kommentistasi! Tuo on varmasti juuri noin. Joskus tulevaisuudessa elämä voikin sitten olla sellaista hulabaloota oman perheen kanssa, että hetkiä yksin kaipaa enemmän. Mutta jotenkin vaikea silti uskoa, että haluaisin silloin palata juuri tähän aikaan, jolloin olen tuntenut pohjatonta yksinäisyyttä.

      Poista
  14. Voi Mia ♥ minulle tuli sellainen tunne, että haluaisin rutistaa sinua tätä lukiessaani ja sanoa "Tyttö sinä selviät kyllä tästä yksinäisyyden tilasta." Olet rohkea kun kirjoitit tästä! Some on niin väärän kuvan joulunvietosta koska sinnehän kuvataan niitä "onnenhetkiä" vaikka juuri sitä ennen oltaisiin vaikka tapeltu kuin kissa ja koira. Moni siloittaa elämäänsä somessa!

    Läheisen ihmisen menetys on suuri juttu. Kun oma äitini kuoli reilu vuosi sitten ajattelin ettei joulua voi enää viettää koska äitiäkään ei ole enää olemassa. Tuli joulu ja ihan kiva joulua siitäkin huolimatta, että äiti katseli meitä pilvenreunalta. Suru vaatii aikaa ja 5 kk on lyhyt aika. Itke jos itkettää mutta anna surun myös vähitellen hiipua. Sinun Fammosi haluaa nähdä Mian hymyilevän ♥

    Olen täysin varma, että sinä et tule olemaan sinkku koko loppuelämääsi. Sinkkuusi on nyt vaihe, joka on hyvä käydä läpi kaikessa rauhassa. Joskus on parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Minulla ei ole kristallipalloa, josta tätä sinulle ennustan vaan uskon intuitiooni, että elämä kantaa sinua ja tulee tarjoamaan vielä todella ihania hetkiä toisen ihmisen kanssa.

    Parempaa vuotta 2018 ♥ ja muista oll myös armollinen itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marjo, kiitos paljon kommentistasi ja kauniista sanoistasi! <3

      Varmasti selviän tästä, ei tämä mikään tappava tila ole, vaikka välillä yksinäisyys nappaakin kunnolla otteeseensa. On sitä pahempiakin juttuja käyty läpi! Yksinäisyys laittaa kyllä miettimään monia asioita ja jos joku tarkoitus pitää kaikesta löytää, niin ehkä se on juuri se, että nyt käyn asioita läpi niin itseni kuin menneisyyden ja myös tulevaisuuden osalta.

      Ja joo, varmasti some on paljon siloteltua, tiedän sen! Ehkei kuitenkaan kaikki, ainakaan toivottavasti. Minusta on kyllä kiva siltä osin kirjoittaa myös tällaisista aiheista, koska itse en halua tuoda omaa elämääni esille kiiltokuvan lailla, sillä sitä se ei ole koskaan ollut, eikä varmasti tule olemaan. Kuitenkin näen parempana tulevaisuuden kuin menneisyyden, siitä olen varma.

      Otan osaa äitisi poismenon johdosta <3 Noin yritän minäkin ajatella, että rakkaat ihmiset on silti läsnä, vaikka eivät fyysisesti vierellä olekaan. Ihanasti sanottu tuo, että Fammo haluaa nähdä mun hymyilevän... <3

      Kirjoitit niin paljon viisaita ja rohkaisevia sanoja. Sinkkuus on todellakin vaihe, joka on hyvä käydä läpi rauhassa. En missään nimessä kadu, että olen ollut näin pitkään yksin. Se on tehnyt hyvää ja olen saanut työstää tänä aikana vaikeitakin asioita ja miettiä elämää kunnolla. Mutta jos rehellisiä ollaan, en haluaisi tämän vaiheen jatkuvan aivan liian pitkään :D Mutta sehän ei ole musta kiinni, vaan vaihe jatkuu varmasti niin kauan, kunnes olen oikeasti "valmis" seuraavaan vaiheeseen. Jää nähtäväksi milloin.

      Kiitos Marjo <3

      Poista
  15. Mulla jouluun liittyy valtaosin tosi mustia muistoja ja nyt aikuisena oonkin yrittäny alkaa luoda omia, kauniita ja uusia muistoja. Siitä huolimatta joulusta iskee usein ontto olo ja painajaiset, ei jotenkin osaa vaan rentoutua. Oma perheeni on pieni ja aika paljon vietetäänkin pyhiä äitin kanssa mut oon itekin miettiny miten ihana ois koota kasaan kaveriporukka minkä kesken kokoonnuttas viettämään eri pyhiä ja luomaan omia perinteitä :) ♡ Ne jotka on uupuneita sais vetäytyä köllimään ja ne jotka tykkää puuhastella sais puuhastella, oltas kuitenkin läsnä toisille.

    VastaaPoista

Mielipiteitä, ajatuksia tai muuta kommentoitavaa? Kiitos kommentistasi!

© Beauty Highlights | All rights reserved.
Blog Layout Created by pipdig