Oli aika, jolloin ihailin Chanel-naisia. Heitä, jotka pukeutuivat Chaneliin päästä varpaisiin. Naisia, joilla oli varaa ostaa laadukkaita vaatteita, miettimättä mitä mikäkin vaatekappale maksaa. Heidän aamunsa alkaisi kahden huoneen kokoisesta vaatehuoneesta, jossa kaikki oli kauniisti esillä. Oikeat vaatteet valittuaan nainen viimeistelisi meikin ja asukokonaisuuden suihkauksella Chanelia. Sitten lähdettäisiin kipittelemään katuja pitkin. Huolettomasti, mutta varmasti. Kaikki oli hyvin, elämän mahdollisuudet rajattomia ja avoimina. Saisi vain päättää minkä oven avaisi ja missä järjestyksessä. Mitä minä juuri nyt haluaisin? Jättäisinkö tuon huomiselle vai tekisinkö sen jo tänään?

Voi kuulostaa siltä, että ihailin joskus naisten rikkautta. Myönnän, että kyllä köyhän perheen tyttönä unelmoin lapsena joskus siitäkin, että minulla olisi varaa ostaa sitä, mitä haluan eikä vain unelmoida siitä. Vanhempana kuitenkin tajusin, että rikkauttakin on monenlaista. Ja että rahalla hankittu materia ei tee oikeasti onnelliseksi. Ei ainakaan yhtä onnelliseksi kuin se, mitä kaikkea voi kokea muutoin. Rahalla - tai ilman. 


Nuoren Mian ihailu Chanel-naisesta on muuttunut aikuisiällä toisenlaiseksi. Ihailen edelleen itsevarmoja naisia, jotka tietävät arvonsa ja uskaltavat tavoitella elämässään sitä, mitä oikeasti haluavat. Ihailen rohkeutta olla rehellinen itselleen ja mennä kohti sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei muiden kustannuksella, mutta itseään ajatellen ja kuunnellen, muiden mielipiteet sivuun jättäen. Tällaisten naisten ajatukset pohjautuvat mielikuvissani siihen, että minun elämäni on minun elämäni - ei perheeni, ei hyvänpäivän tuttujen eikä varsinkaan tuntemattomien. Minä päätän mitä kohti lähden kulkemaan ja mitä haluan tavoitella, huolimatta siitä pidätkö sinä sitä oikeana ratkaisuna ja haluaisitko, että valitsen toisin. Sen ei kuulu kuulostaa itsekeskeiseltä. Se on tervettä itsensä arvostamista, joka välillä voi tuntua varsin haasteelliselta.

Yllä kuvailtu rohkeus ei kuitenkaan ole pelkästään niin kutsutun "Chanel-naisen" rohkeutta. Nuoren tytön silmissä itsevarmuus yhdistyi ehkä arvokkaisiin merkkibrändeihin, mutta tänä päivänä ymmärrän, että Chanel-nainen voi olla kuka vain. Myös hän, jolla ei ole varaa merkkivaatteisiin ja joka ei omista isoa vaatehuonetta. Hän, jolle merkkivaatteet eivät edes merkitse niin paljoa. Hän, joka pukeutuu vaatteisiin, joita hänellä sattuu sillä hetkellä kaapissa olemaan. Hän, joka tuntee omissa vaatteissaan olonsa mukavaksi. Hän, jolle kaikki elämän mahdollisuudet ovat rajattomia ja avoimina. Siis meistä kuka vain, joka haluaa tavoitella sitä, mikä juuri itsestä tuntuu hyvältä. 


Haluan olla oman elämäni Chanel-nainen, vaikken omista isoa vaatehuonetta tai läjäpäin merkkivaatteita - eikä minun tarvitsekaan omistaa. Joku osa minusta haluaisi palata hetkellisesti menneeseen kylvämään se pieni siemen pikku-Mian päähän, joka muistuttaisi, että hänelläkin on mahdollisuudet mihin vain. Että huolimatta siitä, mitä millaisista lähtökohdista on tai millaisissa olosuhteissa nyt elää, kuka tahansa meistä voi olla "Chanel-nainen". Se nainen, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä, kirjoittaa oman tarinansa, eikä anna kenenkään muun tehdä sitä. Joka uskoo itseensä - tai ainakin yrittää. 


"Olen valinnut ihmisen, joksi halusin tulla ja se olen".
- Gabrielle Chanel 

Säteilevän, pirskahtelevan ja puhtaan Gabriellen sydämenä toimii kimppu valkoisia kukkia: Jasmiinia, ylang-ylangia, appelsiininkukkaa ja tuberoosaa. Chanel Gabrielle 50ml 122,50 euroa. 

Millainen on sinun mielestäsi Chanel-nainen? Onko teillä kokemuksia Chanelin tuoksuista? 
Mitä ajatuksia teksti muuten herätti? 








*Tuoksu pr-sample. 

5 kommenttia:

  1. Ihana teksti :) Tunnistan itsessäni nuo molemmat puolet: nuorempana sitä iloitsi työelämän myötä siitä mitä kaikkea säännölliset tulot mahdollistivat. Asioita joita lama-ajan lapsi ei ollut päässyt koskaan kokemaan. Materiaa tulikin sitten haalittua, ihan liikaakin. Nykyään puolestaan huomaa haaveilevansa ihan muista jutuista. Syvästi siis kantapään kautta opittu, mistä onnellisuus lopulta koostuu ja mistä ei.

    Tuota hajuvettä olen tuoksutellut jo monta kertaa ja se on aivan ihana! Täytyy ehkä kirjoittaa joulupukille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla <3 Tiedän niin, mistä puhut... En voi sanoa, etteikö materiakin välillä ilahduttaisi, mutta en enää tunne sellaista samanlaista haalimisen tarvetta kuin ennen, enkä yritä täyttää jostain muusta kumpuavaa tyhjyyden tunnetta materialla. Joskus on tietty kiva saada jotain uutta, mutta sitäkin yritän hankkia tarpeeseen enkä vain hetken huumassa. Ja esim. vaatteiden kohdalla toimin nykyään niin, että luovun jostain vanhasta, jos hankin uutta.

      Tää tuoksu on kyllä ihana. Omaan makuuni paras Chanel, mitä olen tuoksutellut :)

      Poista
  2. Jaqueline Kennedy on minulle se pää Chanel-nainen. Sellainen ajaton tyyli ja kauneus samassa paketissa.
    Hauska postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! <3 Yritän tuoda vähän vaihtelua tuoksupostausten sisältöön :)

      Poista
  3. Asiaa:) Kaikki ei ole rahasta kiinni, voi olla Chanel-nainen omalla persoonallisella tyylillä, mutta joillekin vain tuntuu raha ja status olevan tärkeämpää. Heh, sanoo täällä nainen, joka tekee omat vaatteensa:D
    Chanelista muistelen vitosta käyttäneeni nuoruudessa, mutta en heti muista olenko muita kokeillut!

    VastaaPoista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!