Kirja arvostelukappale / Postaus sis. *mainoslinkin


Tiedättehän ne kirjat, joiden lukeminen etenee vaivoin? Luovutin sellaisen kanssa juuri viime kuussa, kun tajusin, etten ole reilussa kuukaudessa päässyt juuri viidesosaa pidemmälle. Joka ilta kirja odotti, että tarttuisin siihen, mutta keksin aina jotain "parempaa" tekemistä. Loppujen lopuksi lukeminen alkoi tuntua enemmänkin velvollisuudelta kuin illan rentoutumistuokiolta. Niinpä jätin kirjan kesken ja tartuin seuraavaan, joka muistutti taas, mitä lukeminen parhaimmillaan on: sitä, ettei kirjaa malta laskea käsistään. Tämän kirjan olisin lukenut yhdessä päivässä, mutta päätin loppumetreillä säästää sitä hieman seuraavallekin päivälle. 



Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään (Gummerus, 2019)


Maaliskuun kirjaksi valikoitui itselläni aivan kuun lopussa tämä kansainvälisesti menestyneen kirjailijan ja henkisen kehityksen asiantuntijan, Laurent Gounellen toinen teos, jota kuvaillaan valoisaksi ja inspiroivaksi romaaniksi. Se vie lukijansa päähenkilönä toimivan Jonathanin arjen keskelle, jossa tasapainoillaan hyvän isän, ex-miehen ja naapurin rooleissa maksamattomien laskujen, liikenneruuhkien ja muiden arkisten asioiden keskellä. Aivan tavallisena sunnuntaipäivänä Jonathan tulee kuitenkin törmänneeksi nuoreen ennustajanaiseen, joka vaatii saada kertoa hänen tulevaisuutensa. Nainen kalpenee nähdessään jotain, mitä ei olisi halunnut nähdä. Vaikka Jonathan ei haluaisikaan uskoa kuulemaansa, tuo hämmentävä kohtaaminen pysäyttää hänet pohtimaan senhetkistä elämäänsä. Onko elämä oikeasti pelkkää raatamista ja turhanpäiväisiä nautintoja päivästä toiseen? Mitä on todellinen onni, ja mistä sen löytää?

Päivittäinen taistelu jatkui; elämästä oli vain kadonnut maku, joka siinä ehkä joskus oli ollut, maku jota hän ei ollut koskaan ennen tullut arvostaneeksi, mutta mutta joka kadottuaan nousi nyt arvoon arvaamattomaan. Elämän arvon tajuaa vasta kun se on uhattuna.




Ranskalainen Le Parisien -sanomalehti kuvaa kirjaa "Oppitunniksi onnellisuudesta". Sitä kirja onkin, mutta tässä tapauksessa onnellisuuden oppitunti on kiedottu elämänmakuiseksi ja aidon tuntuiseksi Jonathanin arjen ympärille. Se pistää lukijan pohtimaan onnellisuutta ja omaa elämää, halusi tai ei. Samalla kirja herättää inspiraatiota ja saa ajattelemaan omia unelmiaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan, kuitenkin lempeästi muistuttaen, että elämä on tässä ja nyt. Pienille ärsytyksille ei tulisi arjessa antaa suurta valtaa, koska ne eivät useimmiten ole enää olennaisia vuosien päästä.

Seuraavana päivänä hän sai ikäväkseen todeta, että hänen autonsa oli taas rikki. Hän oli harmissaan, miltei raivoissaan: aikoivatko harmit tosiaan seurata häntä tänne asti? Pitäisikö hänen taistella kaikkea vastaan päiviensä loppuun saakka? Oliko se hänen kohtalonsa?    
"Ajatteletko sitä vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua?" Margie kysyi vähän ivallisen oloisena nähdessään hänen harmistuksensa.  
"Mitä niin?"  
"Auton rikkoutumista."  
"No... en, en tietenkään. Miten niin?"  
"Unohda se sitten samantien", täti käski ilkikurisesti. 
 

Vaikka kirja onkin matkan varrella pieniä oppitunteja onnellisuudesta, sisältää se myös mielenkiintoisia oivalluksia historiasta ja selkeän juonen. Jonathanin lisäksi kirjan luvut on kerrottu kahden muun henkilön näkökulmasta, jotka sulautuvat osaksi Jonathanin tarinaa. Koin kirjan alusta saakka niin mukaansatempaavana ja inspiroivana, että olisin hyvin voinut ahmia jatko-osan heti ensimmäisen perään. Päätinkin hankkia Laurent Gounellen aiemmin ilmestyneen esikoisromaanin "Matka yli onnen esteiden", ja tulen varmasti lukemaan myös Gounellen tulevat romaanit. Siispä vahva suositus elämää pohdiskelevien ja inspiroivien kirjojen ystäville! Tämän kanssa aika kuluu kuin siivillä. 

Kirja tilattavissa myös Adlibrikseltä:



Innostutteko te tämäntyylisistä kirjoista? Minkä kirjan olette viimeksi ahmineet ennätysvauhtia? 














4 kommenttia:

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!